Lamppu syttyy

Kävin jouluna lapsuuden kodissa. Aikaisemmissa merkinnöissä olen kertonut äitini tekemistä lampunvarjostimista. Itsellänikin on mummon peruja kellot. Joulun pyhinä sain aikaiseksi "dokumentoida" nuo äitin tekemät varjostimet. :) Jonkin verran niitä on äitillä jemmassa odottamassa uudistusta. Mutta tulipahan kuvattu esillä olevat. Jostain syystä kuvat ovat tosi kohinaisia, pahoittelen. Ilmeisesti kamerassa on ollut päällä jotkin omituiset asetukset.

Tuollainen pöytälamppu on sohvan kulmapöydällä olohuoneessa. Alemmassa kuvassa on varjostimen yksityiskohta: rypytetty kangas (sanottiinkohan sitä auringoksi?) ja ruusu lehtineen.

Yksityiskohta

Kaikki varjostimet ovat kehikoita lukuun ottamatta puhdasta käsityötä. Ensin kehikko päällystetään kanttinauhalla, jonka jälkeen kehikkoon kiinnitetään varjostimen kangas nuppineuloilla. Jos varjostimeen tulee vuori, vuorisilkki kiinnitetään luonnollisesti ensin.

Television takana on iso jalkalamppu

Myös siinä on yksityiskohtana
rypytys ja ruusu

Kangas pitää pingottaa tosi tiukkaan ja kun se on saatu paikoilleen niiden nuppineulojen avulla, sen jälkeen kangas ommellaan käsin kehikkoon kiinni. Kun kangas on ommeltu, on saumojen päälle aika kiinnittää koristenauhat. Ne liimataan. Teoriassa varjostimet on ihan helppo tehdä, mutta kyllä niiden teko aikaa ja kärsivällisyyttä vaatii! Esimerkiksi tuosta isosta jalkalampusta muistan äitin sanoneen, että ei enää ikinä tee toista samanlaista! Se oli tosi isotöinen. Joulun aikaan, kun noista äitin kanssa puhuin, hän kertoi, että tuossa telkkarin takana olevassa varjostimessa on reikä, kun isoista olohuoneen ikkunoista on aurinko vuosia päässyt porottamaan varjostimeen ja haurastuttamaan kangasta. Mutta äiti ei kuulemma ala sitä korjaamaan, eli se todellakin kertoo työn haasteellisuudesta tuon varjostimen kohdalla.

Tämä nököttää eteisen puhelinpöydällä

Tämä on olohuoneen seinällä

Myös yksinkertainen on kaunista. En äitiltä tullut kysyneeksi, ovatko nuo yllä olevat varjostimet samanlaisia, mutta kyllähän nuo kuvasta päätellen voisivat vaikka ollakin. Toinen toimii pöytälamppuna eteisessä ja toinen on seinällä olohuoneessa.

Äitin ja iskän makuuhuoneen ikkunassa
on tällainen

Ikkunaan laitettavien jouluvalojen lisäksi äiti on tehnyt osaan makuuhuoneista ihan tavallisia ikkunavalaisimia - tai siis varjostimia. Monet makuuhuoneiden varjostimista on päällystetty verhokankailla. Joten ikkunassa on samaa kangasta olevat verhot, mitä huoneessa valaisimet.

Sama kupu valossa

Ikkunavalon varjostimessakin on
yksityiskohtana ruusuja

Tuo ylläoleva kupukin on tehty verhokankaasta. Tuosta kankaasta äiti on ommellut myös verhot porukoiden makkariin. Kun kupuun pisti valot, kankaan kuviointi erottui.

On

Off

Tuollaiset äitillä ja iskällä on ns. lukuvaloina sängyn yläpuolella. Samaa verhokangasta, kuin ikkunavalokin. Eikä muuten riittänyt, että äiti teki varjostimet jokaiseen huoneeseen - lähes kaikkiin useamman, kuin yhden. Hän teki myös sukulaisille lahjoiksi, lähinnä noita jouluvaloja (niistä vähän alempana).

Tottakai meillä jokaisella neljällä sisaruksella oli omat huoneet. Tai no, ei ollut ihan aina: Kotitalossa on neljä makuuhuonetta. Kun olin ihan pieni, yksi oli peräkammaripoika-enon ja yksi oli mummon. Isommat sisarukset jakoivat yhden huoneen ja minä vanhempien makuuhuoneen. Kun pikkuveli syntyi, mummo "teki tilaa" perheen nuorimmalle siirtymällä ajasta ikuisuuteen. Tämä mahdollisti sen, että isosisko sai oman huoneen, eikä hänen tarvinnut enää jakaa huonetta isoveljen kanssa.

Minun huoneen, eli isosiskon huoneen,
eli mummon huoneen kattovalaisimen
varjostin. Verhokankaasta.

Kun eno kuoli, isoveli siirtyi hänen huoneeseen ja me pikkuveljen kanssa jaoimme isoveikan vanhan huoneen. Kun isosisko sitten aikanaan muutti omilleen, siirryin minä hänen huoneeseensa. Yllä olevassa kuvassa on huoneeni kattovalaisimen varjostin, verhokankaasta luonnollisesti.

Huoneeni ikkunavalaisin

Huoneessani on myös ikkunavalaisin. Kuva vähän vääristää värejä, enenmmän varjostin on marjapuuron värinen ja kangas samettia. Kuten tarkkasilmäinen huomaa, on kangas repeytynyt useastakin kohdasta. Sänkyni yläpuolella oli myös ns. lukulamppu, joka oli tehty samasta kankaasta, kuin tuo ikkunavalo.

On

Off

Isoveljen huoneen varjostimessa on hyvinkin graafisia muotoja. Sopi(i) mielestäni hyvin pojan huoneeseen. Tämäkin on tehty verhokankaasta, joskin kuvista ei saa minkäänlaista käsitystä kankaan kuvioinnista...

No sitten niitä aiemmin lupaamiani jouluvaloja! Sil vu plee!

Joulutähti

Tuollainen joulutähti oli pikkuveljen huoneen ikkunassa. Näkyy nätisti ulos, koska huone on talon julkisivulla. Kuva ei taaskaan kerro ihan kaikkea (kuka lienee ottanut näin surkeita kuvia...?), mutta kyllä tässäkin varjostimessa on rypytys ja keskellä ruusu + lehti. Tällainen tähti oli myös mummolla, mutta pikkuveli taisi saada sen.

Keittiön ikkunassa...

...verhokankaasta, kuten kuvasta näkyy

Yllä on eräs kellomalli, joskaan ei minusta (eikä äitistä) ole yhtä kaunis malli, kuin...

...tämä

...tuo yllä oleva malli. Tuo keittiön ikkunassa oleva on tehty, kuten kuvakin kertoo, verhokankaasta. Onpa äitillä myös samanlaisesta kuosista tehty pöytäliinakin. :D Näitä kahta kellovarjostinta lukuun ottamatta kaikissa edellä olevissa varjostimissa näkyi olevan hapsureunus, mutta näissä kelloissa on tupsut. Omissa kelloissani on hapsut  myös ja minusta ne on kyllä kauniimmat, kuin nuo tupsukat.

Kellot hapsuilla

Toivottavasti äiti innostuu taas varjostimien teosta, kun jää eläkkeelle. :) Itse nimittäin odotan, että saisin jossain vaiheessa meidän makuuhuoneeseen "lukulamput". Ja makuuhuoneestahan tuli muuten mieleeni, että onhan mulla makkarissa vielä yksi äitin tekemä varjostin, joka on aikoinaan ollut pikkuveljen huoneen katossa. Ei nyt vaan satu olemaan siitä kuvaa... Yritän joskus muistaa kuvata sen ja laittaa tänne blogiin. :)