Nimi: Evergrey's Elisa
Rotu: saksanpaimenkoira
Sukup.: narttu
Väri: musta
Synt.: 26.2.2010
Kasvattaja: kennel Evergrey's Riitta ja Jarmo Vainiontaus
Isä: Paul vom Rhenania Eck
Emä: Evergrey's Scarlett O'hara
Terveys: AA/00
Tulokset: BH ja AD (Saksassa), LTE 184, TK1
Riksu, Richard, Ricardo, Riguli, koira, otus, elukka... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. :) Riksu on ihana, ihan mun käteen sopiva koira. Todella vilkas ja äänekäs, mutta niin ihana hömelö!
Rikki tuli meille keväällä 2010. Minä olin päättänyt, että otan toisen koiran, koska halusin harrastaa, eikä Jadesta oikein harrastuskaveriksi ollut mm. matalan vietin takia. Tunsin sekä Riksun emän omistajan, että kasvattajan. Kaikki lähti siitä, kun Riksu sisaruksineen näki helmikuun pakkasten paukkuessa päivänvalon, sain emän omistajalta tekstarin "Se sun pentus on ny syntyny...". En muista, mitä siihen vastasin. Talven ja kevään aikana kuulin aika ajoin sekä kasvattajalta, että emän omistajalta, että tarvitsen toisen koiran. Keväällä, olisiko ollut toukokuuta, olin Jaden kanssa treenaamassa. Kentällä oli mm. Riksun emänkin omistaja ja hän sanoi, että käy hakemassa oman pentunsa (eli Riksun siskon) kasvattajalta. Jade oli alkanut oireilla toista takajalkaansa, niin kuin yleensäkin raskaammassa rasituksessa. Mut houkuteltiin mukaan katsomaan sitä toista jäljellä olevaa pentua.
Soitin kasvattajan pihalta miehelleni ja itkin silmiä päästäni, koska olin ihan varma, että Jade ei enää pitkään pysty porskuttamaan, koska alkoi oireilla (Jade porskutti tuosta kuitenkin vielä reilu 6 vuotta). Mies kielsi tuomasta pentua. Siitä se ajatus sitten lähti! Puhuin miehelle vähän joka käänteessä Jaden tilasta ja kasvattajalla olevasta mustasta pennusta, jolla ei ole vielä kotia. Mies ei sanonut yhtään mitään. Epätoivoisena suostuin tekemään jopa "vaihtarit" miehen kanssa: Jos minä saan toisen koiran, hän saa käärmeen!
Yhtenä toukokuun aamuna, kun olimme vieneet pojan päiväkotiin, sanoin miehelle, että nyt lähdetään käymään Riitan luona. Jälleen kerran oli hyötyä siitä, että kasvattaja asuu lähes naapurissa! ;) Joten sinne siis! Kasvattaja laski mustan ja pölyisen pennelin pois tarhasta. Ai että, miten olikin terhakka pentu! Kaveri löysi mopin, jota alkoi retuuttaa pitkin pihaa. Aikani katselin pennun touhuja, nostin sen syliini ja laitoin auton perään saatesanoilla "Tämä lähtee meille". Ja niin Rikki tuli meille. Mainittakoon, että vielä tänäkään päivänä mies ei ole antanut mulle lupaa toisen koiran ottamiseen, mutta toisaalta - meillä on myös viljakäärme. :D
Riguli on tosiaan ihana koira! Rakastuin siihen heti ja edelleenkin se on ihana! Pentuna se oli ihan järkyttävä kiljukaula ja vaikka vieläkin monesti sillä on pilli kurkussa, ei se enää esim. ruokaa kuppiin laittaessa kilju niin kuin päätä leikattaisi! Otuksella on tosi hyvä oma moottori tehdä töitä ja nenäänsä se käyttääkin tosi hyvin. Vähän tosin jäi nuo jälkihommat, vaikka kovasti oli suunnitteilla vaikka mitä treenikuviota. No, tokosta meillä sentään on koulutustunnus. Uusilla säännöillä tokoilu ei kiinnosta, joten sekin homma jäi.
Nykyisin Rikki on seurakoira, vaikka se mielellään töitä tekeekin silloin, kun satun sillä pieniä tottispätkiä ottamaan. Se on tosi seurallinen kaveri ja pelkäsinkin, miten se reagoi kun joutui jäämään yksin Jaden kuoltua. Olin ihan varma, että se hankkii meille häädön alle viikossa! Mutta mitä vielä! Naapureiden mukaan se on ollut päivät ihan hiljaa. Hyvä juttu! Sen illan, kun Jade vietiin pois, Riksu istui tai makasi eteisessä nenä ovelle päin ja vinkui. Pari päivää se oli aika epäuskoinen mitä ruokaan (yleisellä tasolla) tulee, mutta se tosiaan toipui muutamassa päivässä siitä, että Jadea ei enää ole. Nykyisin se nauttii olostaan ainoana koirana! Ja kyllä sitä tuleekin lellittyä ihan eri tavalla nyt, kuin aikasemmin.
Rigulista voisi kirjoittaa romaanin, mutta riittäköön nyt ylläoleva. Jos joku haluaa saada tietää lisää, pistäkää kysymykset vaikka kommenttina. :)
Nykyisin Rikki on seurakoira, vaikka se mielellään töitä tekeekin silloin, kun satun sillä pieniä tottispätkiä ottamaan. Se on tosi seurallinen kaveri ja pelkäsinkin, miten se reagoi kun joutui jäämään yksin Jaden kuoltua. Olin ihan varma, että se hankkii meille häädön alle viikossa! Mutta mitä vielä! Naapureiden mukaan se on ollut päivät ihan hiljaa. Hyvä juttu! Sen illan, kun Jade vietiin pois, Riksu istui tai makasi eteisessä nenä ovelle päin ja vinkui. Pari päivää se oli aika epäuskoinen mitä ruokaan (yleisellä tasolla) tulee, mutta se tosiaan toipui muutamassa päivässä siitä, että Jadea ei enää ole. Nykyisin se nauttii olostaan ainoana koirana! Ja kyllä sitä tuleekin lellittyä ihan eri tavalla nyt, kuin aikasemmin.
Rigulista voisi kirjoittaa romaanin, mutta riittäköön nyt ylläoleva. Jos joku haluaa saada tietää lisää, pistäkää kysymykset vaikka kommenttina. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti