4. adventtisunnuntai

Jouluun on vajaa viikko aikaa. Ihan eksaktisti ilmaistuna, viikon päästä vietetään joulupäivää. Mutta koska me suomalaiset olemme "aattoihmisiä", voidaan ajatella, että jouluun on vajaa viikko. Ai mitä "aattoihmisiä"? Tarkoitan sitä, että suomalaiset juhlivat kaikki juhlat aattoina: juhannusaattona, vappuaattona, jouluaattona... ja aattoa seuraavana pyhänä kärsitään "hang overista" (tuo oli pienet sarventyngät otsasta pilkistäen kirjoitettu). Pääsiäinen ja itsenäisyyspäivä taitavat olla ainoita päiviä, jotka juhlitaan silloin, kuin kuuluukin. Muualla joulua viettävistä maistahan joulupäivä on nimenomaan "se" päivä! Mutta ei suinkaan Suomessa! Jouluaatto on "se" juttu. Isälläni on tapana sanoa (oli jo silloin, kun olin lapsi) joululahjojen avaamisen jälkeen "No nyt se on joulu ohi." Tavallaanhan hän oli siinä ihan oikeassa.

Kaverukset

Niin tai näin, joulu tulla jollottaa. Laittelin vähän joulua kotiin. Mutta en kovasti. Poika alkaa olla jo sen ikäinen, ettei järkyttävää lahjakasaa kaipaa, vaan on tyytyväinen esim. siihen, että sai jo ennen joulua uuden tietokoneen. Ja jos ei edes kotona olla ainakaan koko joulua, niin mitä hyötyä on laitella kovasti? Minä nimittäin olen vakaasti päättänyt, että joulun aikaan käydään yö, kaksi olemassa maalla mun lapsuuden kodissa. Nämä mun miehet vaan eivät ajatusta sinällään kovasti arvosta, koska siellä "tundralla" ei netti oikein meinaa toimia. Mies uhakasi jopa, ettei lähde ollenkaan! Mutta en osta tältä istumalta - kun lähdetään, lähdetään koko porukka. Ja piste. ;)

Piparit

Niin siis, laittelin joulua. Vähän jouluvaloja ja koristeita sinne tänne. Meillä ei edes tänä jouluna ole kuusta! Mutta ei hätää, meillä on joulukoivu! :D

"Joulukoivu"

Kävimme siis ostamassa tuollaisen "valopuun". Alunperin tarkoitus oli ostaa valokuitukuusi, mutta eihän niitä sitten löytynyt ko. kaupasta. Niinpä otimme mukaan tuon koivua muistuttavan kapineen. Kaunishan se on jo sinällään, mutta vähän piti kuitenkin (joulun kunniaksi) ympärille kieputtaa koristeköynnöstä. :) Siitä tuli ihan hauska!

Pojan huoneen kuusi

Pojan huoneeseen on ostettu jo jokunen vuosi sitten pieni pöytäkuusi. Kasasin ja koristelin sen eilen illalla. Eipä tuollaiseen pikkukuuseen paljon koristeita mahtunut, mutta yhden 3 metrin sinisen koristenauhan ja siniset led-valot kieputin kuuseen. Siitäkin tuli ihan nätti. Toki sinistä harmoniaa ehkä vähän häiritsee huoneen ikkunassa olevat, äitini tekemät punaiset kellovalot (niistä olen kertonut jo aiemmin). Lisäksi silittelin pöydille ja tasoille joululiinoja ja sitä rataa.

Tänään leivottiin pipareita. Ostin eilen valmiin taikinan, niin kuin edellisinäkin vuosina. Nyt pakastealtaaseen oli tullut uusi taikina, Kotimaista. 500 grammaa maksoi Prismassa n. 1,50 €.

Kotimaista-piparkakkutaikina

Jokainen pipareita tehnyt tietää, että parhaita ne on taikinana. ;) Niinpä en eilen illalla malttanut odottaa, vaan avasin toisen paketin ja koemaistoin. Ja täytyy sanoa, että ihan sairaan hyvää taikinaa! Minusta huomattavasti parempaa, kuin Myllyn Paras tms. Tuo Kotimaista-taikina ei janottanutkaan ollenkaan niin paljon, kuin edellisvuosien taikina. XD Samaa sanoi myös poika tänään, kun taikina tehtiin pipareiksi.

Joulunodotuksen kohokohta
- ainakin omasta mielestäni

Muistan omastakin lapsuudesta, että piparien tekeminen oli tosi nastaa hommaa - joulunodotuksen kohokohta! Äiti tosin teki itse taikinan, jota sitten piti käydä vähän väliä jääkaapista närppimässä, kun taikina oli tekeytymässä. Oli tänään jännä huomata, miten pian 13 täyttävä jälkikasvun edustaja teki innoissaan pipareita. Ja söi taikinaa! :D Pari pellillistä pipareita kilosta taikinaa... Tai no, me ei tehny pipareita, vaan pumpernikkeleitä. Jokainen on varmaan lapsuudessaan ainakin kerran syönyt tuota vaaleanpunaisella kuorrutteella päällystettyä, ovaalin muotoista, kovaa ja paksua "piparkakkua". Omassa lapsuudessa se oli harvinaista herkkua - joskus, mutta todella harvoin, kävin äitin kanssa paikallisessa leipomossa "kahvilla", jolloin sain pumpernikkelin ja pillimehun. :)

Se oli kauppareissujen kohokohta!

Paistoa vailla

Itseasiassa mies ehdotti mulle, että tehkää pumpernikkeleitä (ohje). Niinpä taikinaa ei kaulittu yhtä ohueksi, kuin pipareita tehdessä ja paistolämpötila ja -aika oli ihan eri. Kun piparit yleensä poltetaan, vaikka tuntuu ettei ne ehdi edes uunissa käydä, näitä sai paistaa 10 min. Tulihan niistä aika paksuja, kun uunissa vielä kohosivat! Mutta kai ne ihan hyviä on, kun poika on niitä pelliltä ronkkinut vaikka sen sata kertaa olen kieltänyt!

Eivät palaneet
ja paksuutta riittää

Mutta jotta jotain jouluperinnettä kunnioitettiin, tehtiin pumpernikkelit piparimuoteilla. Tehtii ukkoja, akkoja, enkeleitä ja possuja. Täytyy tässä illan "kähmässä" vielä kuorruttaa ne, kun ovat nyt kunnolla jäähtyneet ja kaupastakin muistin ostaa tomusokeria. Ostin muuten kaakaon makuista, joten laitan kommenttia myöhemmin, minkälaisia niistä sitten lopulta tuli.

Kranssi

Yllä olevassa kuvassa on muuten äitini tekemä kranssi. Runko on styroxrengas. Enempää en sitten tiedäkään kranssin teosta. Kai nuo kangaskappaleet on jotenkin neulalla tökitty styroxiin. Kranssi on myös mummon peruja (kuten punaiset kellotkin) ja on roikkunut väliovessamme useamman vuoden. Ulko-oveen en tuota ole halunnut laittaa kahdestakaan syystä: Kankainen kranssi on liian arka säille ja tunnearvoltaan se on liian arvokas annettavaksi pitkäkyntisille.

Kuorrutetut piparit