Lamppu syttyy

Kävin jouluna lapsuuden kodissa. Aikaisemmissa merkinnöissä olen kertonut äitini tekemistä lampunvarjostimista. Itsellänikin on mummon peruja kellot. Joulun pyhinä sain aikaiseksi "dokumentoida" nuo äitin tekemät varjostimet. :) Jonkin verran niitä on äitillä jemmassa odottamassa uudistusta. Mutta tulipahan kuvattu esillä olevat. Jostain syystä kuvat ovat tosi kohinaisia, pahoittelen. Ilmeisesti kamerassa on ollut päällä jotkin omituiset asetukset.

Tuollainen pöytälamppu on sohvan kulmapöydällä olohuoneessa. Alemmassa kuvassa on varjostimen yksityiskohta: rypytetty kangas (sanottiinkohan sitä auringoksi?) ja ruusu lehtineen.

Yksityiskohta

Kaikki varjostimet ovat kehikoita lukuun ottamatta puhdasta käsityötä. Ensin kehikko päällystetään kanttinauhalla, jonka jälkeen kehikkoon kiinnitetään varjostimen kangas nuppineuloilla. Jos varjostimeen tulee vuori, vuorisilkki kiinnitetään luonnollisesti ensin.

Television takana on iso jalkalamppu

Myös siinä on yksityiskohtana
rypytys ja ruusu

Kangas pitää pingottaa tosi tiukkaan ja kun se on saatu paikoilleen niiden nuppineulojen avulla, sen jälkeen kangas ommellaan käsin kehikkoon kiinni. Kun kangas on ommeltu, on saumojen päälle aika kiinnittää koristenauhat. Ne liimataan. Teoriassa varjostimet on ihan helppo tehdä, mutta kyllä niiden teko aikaa ja kärsivällisyyttä vaatii! Esimerkiksi tuosta isosta jalkalampusta muistan äitin sanoneen, että ei enää ikinä tee toista samanlaista! Se oli tosi isotöinen. Joulun aikaan, kun noista äitin kanssa puhuin, hän kertoi, että tuossa telkkarin takana olevassa varjostimessa on reikä, kun isoista olohuoneen ikkunoista on aurinko vuosia päässyt porottamaan varjostimeen ja haurastuttamaan kangasta. Mutta äiti ei kuulemma ala sitä korjaamaan, eli se todellakin kertoo työn haasteellisuudesta tuon varjostimen kohdalla.

Tämä nököttää eteisen puhelinpöydällä

Tämä on olohuoneen seinällä

Myös yksinkertainen on kaunista. En äitiltä tullut kysyneeksi, ovatko nuo yllä olevat varjostimet samanlaisia, mutta kyllähän nuo kuvasta päätellen voisivat vaikka ollakin. Toinen toimii pöytälamppuna eteisessä ja toinen on seinällä olohuoneessa.

Äitin ja iskän makuuhuoneen ikkunassa
on tällainen

Ikkunaan laitettavien jouluvalojen lisäksi äiti on tehnyt osaan makuuhuoneista ihan tavallisia ikkunavalaisimia - tai siis varjostimia. Monet makuuhuoneiden varjostimista on päällystetty verhokankailla. Joten ikkunassa on samaa kangasta olevat verhot, mitä huoneessa valaisimet.

Sama kupu valossa

Ikkunavalon varjostimessakin on
yksityiskohtana ruusuja

Tuo ylläoleva kupukin on tehty verhokankaasta. Tuosta kankaasta äiti on ommellut myös verhot porukoiden makkariin. Kun kupuun pisti valot, kankaan kuviointi erottui.

On

Off

Tuollaiset äitillä ja iskällä on ns. lukuvaloina sängyn yläpuolella. Samaa verhokangasta, kuin ikkunavalokin. Eikä muuten riittänyt, että äiti teki varjostimet jokaiseen huoneeseen - lähes kaikkiin useamman, kuin yhden. Hän teki myös sukulaisille lahjoiksi, lähinnä noita jouluvaloja (niistä vähän alempana).

Tottakai meillä jokaisella neljällä sisaruksella oli omat huoneet. Tai no, ei ollut ihan aina: Kotitalossa on neljä makuuhuonetta. Kun olin ihan pieni, yksi oli peräkammaripoika-enon ja yksi oli mummon. Isommat sisarukset jakoivat yhden huoneen ja minä vanhempien makuuhuoneen. Kun pikkuveli syntyi, mummo "teki tilaa" perheen nuorimmalle siirtymällä ajasta ikuisuuteen. Tämä mahdollisti sen, että isosisko sai oman huoneen, eikä hänen tarvinnut enää jakaa huonetta isoveljen kanssa.

Minun huoneen, eli isosiskon huoneen,
eli mummon huoneen kattovalaisimen
varjostin. Verhokankaasta.

Kun eno kuoli, isoveli siirtyi hänen huoneeseen ja me pikkuveljen kanssa jaoimme isoveikan vanhan huoneen. Kun isosisko sitten aikanaan muutti omilleen, siirryin minä hänen huoneeseensa. Yllä olevassa kuvassa on huoneeni kattovalaisimen varjostin, verhokankaasta luonnollisesti.

Huoneeni ikkunavalaisin

Huoneessani on myös ikkunavalaisin. Kuva vähän vääristää värejä, enenmmän varjostin on marjapuuron värinen ja kangas samettia. Kuten tarkkasilmäinen huomaa, on kangas repeytynyt useastakin kohdasta. Sänkyni yläpuolella oli myös ns. lukulamppu, joka oli tehty samasta kankaasta, kuin tuo ikkunavalo.

On

Off

Isoveljen huoneen varjostimessa on hyvinkin graafisia muotoja. Sopi(i) mielestäni hyvin pojan huoneeseen. Tämäkin on tehty verhokankaasta, joskin kuvista ei saa minkäänlaista käsitystä kankaan kuvioinnista...

No sitten niitä aiemmin lupaamiani jouluvaloja! Sil vu plee!

Joulutähti

Tuollainen joulutähti oli pikkuveljen huoneen ikkunassa. Näkyy nätisti ulos, koska huone on talon julkisivulla. Kuva ei taaskaan kerro ihan kaikkea (kuka lienee ottanut näin surkeita kuvia...?), mutta kyllä tässäkin varjostimessa on rypytys ja keskellä ruusu + lehti. Tällainen tähti oli myös mummolla, mutta pikkuveli taisi saada sen.

Keittiön ikkunassa...

...verhokankaasta, kuten kuvasta näkyy

Yllä on eräs kellomalli, joskaan ei minusta (eikä äitistä) ole yhtä kaunis malli, kuin...

...tämä

...tuo yllä oleva malli. Tuo keittiön ikkunassa oleva on tehty, kuten kuvakin kertoo, verhokankaasta. Onpa äitillä myös samanlaisesta kuosista tehty pöytäliinakin. :D Näitä kahta kellovarjostinta lukuun ottamatta kaikissa edellä olevissa varjostimissa näkyi olevan hapsureunus, mutta näissä kelloissa on tupsut. Omissa kelloissani on hapsut  myös ja minusta ne on kyllä kauniimmat, kuin nuo tupsukat.

Kellot hapsuilla

Toivottavasti äiti innostuu taas varjostimien teosta, kun jää eläkkeelle. :) Itse nimittäin odotan, että saisin jossain vaiheessa meidän makuuhuoneeseen "lukulamput". Ja makuuhuoneestahan tuli muuten mieleeni, että onhan mulla makkarissa vielä yksi äitin tekemä varjostin, joka on aikoinaan ollut pikkuveljen huoneen katossa. Ei nyt vaan satu olemaan siitä kuvaa... Yritän joskus muistaa kuvata sen ja laittaa tänne blogiin. :)

Sukkoo pukkoo

Tai oikeastaan pukkasi, ei pukkaa tällä hetkellä. :D Nyt kun joulu on ohi, voin vihdoin julkaista tekemieni joululahjasukkien kuvat ohjeineen!

Sukitin pikkuveljen perheen kokonaisuudessaan: Äidille ja tyttärelle samanlaiset sukat ja isille sitten ihan perussukat.

Kerrosrivinousu-kuplaneulesukat:

Sukat kälylle

Kälylle ja veljen tyttärelle tein samanlaiset sukat. Erona äidin ja tyttären sukissa on (luonnollisesti koko) lanka ja harmaan sävy. Isommissa sukissa käytin lankana 7 veljestä ja pienemmissä Nallea. Kälyn sukat on neulottu 3,5 mm:n puikoilla, tätin pienen trinsessan sukat 2 mm:n puikoilla. Molempien sukkien varsissa on kuplaneuletta ja jalkapöydän päällä kerrosrivinousua. Kuplat ja kerrosrivinousu ovat mulle ihan uusia tuttavuuksia, mutta todella mukava neuloa, kunhan löysi sen kuuluisan punaisen langan!

Sukat tätin pienelle murulle

Kuten isompien sukkien varresta voi huomata, virheitä sieltä löytyy ja sen vuoksi tein sitten toisenkin sukan varteen nuo virheet ihan tahallisesti. Ai niin! Isommissa sukissa on ristiin vahvistettu kantapää, pienemmissä ihan normaali, sileä kantapää. Sukat tein seuraavalla ohjeella:

Kuplaneule:

Lanka/väri A = pinkki

Lanka/väri B = harmaa

- neulo X kerrosta (krs:ta) 2 oikein, 2 nurin -joustinta värillä A

- neulo joustimen jälkeen vielä 2 krs:ta oikein

- vaihda lanka väriin B ja neulo 4 krs:ta oikein

- neulo värillä A 1 silmukka (s) oikein

- pudota seuraava (värin B) s puikolta ja pura silmukka 4 krs:ta alaspäin (väriin A saakka)

- neulo pudotettu s o värillä A

- neulo 3 s o värillä A

- pudota 4. s taas puikolta ja neulo kuten yllä

- jatka koko krs näin

Kun olet neulonut ensimmäisen kuplakerroksen, vaihda neulo vielä värillä A 1 krs kaikki o.

- vaihda lanka väriin B

- neulo taas 4 krs o

- neulo nyt värillä A 3 s o

- pudota seuraava (värin B) s puikolta ja pura s 4 krs:ta alaspäin (väriin A saakka)

- jatka koko krs näin

Eli kuplasukkien silmukkamäärä on syytä olla jaollinen 4:llä. Ensimmäisellä kuplakerroksella neulotaan 1 silmukka oikein, tehdään kupla, neulotaan 3 s o, tehdään kupla...
Toisella kuplakerroksella neulotaan 3 silmukkaa oikein, tehdään kupla, neulotaan 3 s o, tehdään kupla...

Kodin kuvalehden sivulla oli ihan äärettömän hyvä ohje tuohon kuplan neulomiseen! Sen avulla itsekin tajusin, miten ne oikein tehdään. Huomaa kuitenkin, että videolla neulotaan 8 välikerrosta, kun itse tein sukkiin 4. Lisäksi huomioi, että sukka neulotaan suljettuna neuleena, ei tasona kuten videolla.

Kun kulpakerroksia on sopiva määrä - joka on luonnollisesti verrannollinen sukan varren pituuteen - neulo nilkkaresoria X krs:ta. Itse neuloin nilkkaresorin äidin sukkiin 1o1n ja tyttären sukkiin 2o2n. Kun varsi on haluamasi pituinen, aloita kantalappu. Kantalappu neulotaan 1 ja 4 puikon silmukoilla, eli viimeisellä krs:lla neulo 4 puikon silmukat puikolle 1.

1o1n-nilkkaresori
ja
ristiinvahvistettu
kantalappu

Kantalappu:

Aloita kantalapun neulominen. Itse en koe mitenkään merkitykselliseksi sitä, kummalla puolella neuletta on, kun aloittaa kantalapun teon.

- jos olet nurjalla puolella, nosta 1 s neulomatta ja neulo loput nurin

- jos olet oikealla puolella, nosta 1 s neulomatta

- neulo seuraava s o

- nosta 1 s neulomatta

- neulo seuraava s o

Eli oikean puolen ensimmäisellä kerroksella nostetaan joka toinen silmukka neulomatta ja neulotaan joka toinen silmukka oikein, kerros loppuun saakka. Krs:n viimeinen silmukka neulotaan o! Käännä työ. Nurjalla puolella nosta 1 silmukka neulomatta ja neulo loput nurin.

- oikealla puolella nosta 1 ja 2 silmukka neulomatta

- neulo 3 s o

- nosta 4 s neulomatta

- neulo 5 s o

- nosta 6 s neulomatta

Toisella oikean puolen kerroksella nostetaan siis kaksi ensimmäistä silmukkaa neulomatta, muuten kerros tehdään samoin, kuin ensimmäinenkin oikea kerros. Kaksi viimeistä silmukkaa neulotaan o. Toista näitä kahta oikean puolen kerrosta vuorotellen ja neulo kaikki nurjat krs:t nurin. Muista aina puikon alussa, riippumatta siitä, kummalla puolella neuletta olet, nostaa ensimmäinen silmukka neulomatta!

Kerrosrivinousu:

Sitten jalkapöydän kerrosrivinousu. Se on helppo ja nopea tehdä! Kerrosrivinousun 1-2 kerrokset (tässä työssä):

- neulo 3 s o

- nosta 4. s neulomatta

- neulo 3 s o

- nosta 4. s neulomatta

- jatka krs loppuun samalla tavalla

Kerrosrivinousun 3. kerros:

- neulo kaikki silmukat o

Toista kerroksia 1-2 ja 3 vuorotellen tarvittava määrä. Tosiaankin helppoa ja nopeaa!

Perusvillasukat:

Veli sai ihan perusvillasukat, lankana 7 veljestä ja 3,5 mm:n puikot. Tykkäsin tuosta langan väristä, se oli kiva.

Sukat veljelle

Olga-sukat:

Äitilleni ajattelin tehdä Olga-sukat Lankahelvetti -blogin ohjeella. Voi elämän kevät, että niistä tuli sitten muuten ihanat! Niin kaunis malli ja helppo tehdä! Malli ei vain jousta ollenkaan, joten tuolla ohjeella tehdyt sukat eivät mahtuneet mulle. Mutta mielessäni mietin, että helppohan tuota ohjetta on muokata.

Olga-sukat äitille

Olgien lankana käytin 7 veljeksen vaahtokarkki -lankaa. Ei ehkä ihan äitini väriset, mutta... Kauniit joka tapauksessa!

Tein vielä joulun jälkeen toiset Olgat, koska nuo joululahjasukat olivat äitille pienet. Ja tässä ohje, millä tein nämä isommat sukat:

Luo 16s/puikko (yhteensä 64 silmukkaa). Sulje työ (itse neuloin I puikon 1. silmukan oikein) ja aloita nurja neule. Neulo nurjaa 2 krs. Aloita sitten mallineule:

- neulo puikon 2 ensimmäistä silmukkaa kiertäen, eli takakautta oikein yhteen
- neulo 5 seuraavaa silmukkaa oikein
- tee langankierto
- neulo 2 s oikein
- tee langankierto

- neulo 5 silmukkaa oikein
- neulo 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen
Neulo koko kerros samalla tavalla. Seuraavalla kerroksella neulo kaikki silmukat (myös langankierrot) oikein. Vuorottele näitä kahta kerrosta.

Kaikki lahjasukat höyry-
tettynä keittiön
pöydällä

Sukat vyötettyinä

Näin selviät jouluruuhkasta ruokakaupassa

Kun kävin tänään Prismassa, kiinnitin jostain syystä huomion kassaneitiin, jonka kassalla asioin. Kipinän tähän aiheeseen antoi juurikin kyseinen kassaneiti. Hän ei nimittäin hymyillyt. Eikä hän juurikaan katsonut silmiin. Näin selvästi, että hän olisi halunnut olla ihan jossain muualla, kuin siinä, missä sillä hetkellä oli.

Mainittakoon nyt, ennen kuin joku ehtii älähtää, että tämä ei ole moite ko. kaupalle tai ko. kassaneidille. Mainittakoon myös, että en ole kaupanalalla töissä, mutta olen kuitenkin joskus ajanut useamman vuoden taksia ja voin luvata, että se homma on ehkä vielä astetta järkyttävämpää, kuin kassaneitinä olo.

Rupesin oikein miettimään tätä jouluhässäkkää, mikä marketeissa on nyt kuumimmillaan. Hirveästi ihmisiä, joista osa tukkii käytävät pistämällä kärryt poikittain hyllyjen väliin kun jäädään vaihtamaan kuulumiset sen seinänaapurin kanssa. No hermojahan se kiristää - ei siis niiden, jotka tukkivat käytävät, vaan muiden kanssaihmisten. Ja sitä paitsi, miksi kaikkien pitää tunkea kauppaan aina samaan aikaan? Ne on auki aamuvarhaisesta iltamyöhään! Enkä usko, että 15 minuuttia ovien avautumisesta tai ennen niiden sulkemista käytävillä on kauheasti ruuhkaa. Voin tietysti olla väärässäkin...

#1 Älä tuki käytäviä, vaan vaihda kuulumiset ym. kotoa käsin vaikka sohvalta - puhelimella!
#2 Käy kaupassa johonkin muuhun aikaan, kuin klo 16-18!

Sitten siellä ihmispaljoudessa on niitäkin onnettomia, jotka ajattelevat hakevansa vain ihan nopeasti litran maitoa. Tai riisipuuroainekset. Voi voi, ei onnistu alle varttitunnin ruuhka-aikaan.

#3 Hae pienet ostokset lähikaupastasi. Siwa on yllättävän lähellä ja Sale on siellä missä sinäkin. Ja niin edespäin.

On tietysti niitäkin, jotka käyvät kaupassa töistä tullessaan, väsyneinä ja nälkäisinä. Heillä on monesti muassaan päiväkodista haetut lapset, jotka myös ovat väsyneitä ja nälkäisiä. Kun perheen piltillä menee hermot, kiristää se myös vanhempien pinnaa ja siinä samalla muidenkin kanssaostajien vanne kiristyy pään ympärillä.

#4 Älä mene kauppaan suoraan töistä! Hae vaikka siitä kohdan #3 lähikaupasta jotain pientä purtavaa perheellesi, vie lapset kotiin ja odota puoliso töistä. Syökää tätä "jotain pientä purtavaa", hengähdä hetki ja lähde vasta sitten kauppaan. Kellokin saattaa siinä vaiheessa olla vaikka lähempänä iltauutisia (kts. kohta #2). Jätä puoliso lasten kanssa kotiin! Tämä vaihtoehto on kaikille mukavin, eikä vähiten lapsillesi.

Jos kuitenkin päätät uhmata ruuhkaa ja mennä sinne markettiin hakemaan maitopurkin lasten kanssa heti töistä päästyäsi nälkäisenä ja väsyneenä tukkimaan käytävät jutellaksesi 10 vuotta samassa talossa asuneen naapurin kanssa, niin älä ainakaan pura kiukkasi, turhautumistasi, kuumuutta, nälkää, väsymystä, stressiä, vitutusta ym. epämiellyttäviä tunteitasi siihen kassaneitiin! Kassalla töissä oleva ihminen on ajatteleva ja tunteva olento! Hän on täysin syytön edellä kuvattuihin tunteisiisi. Hän on väärä ihminen, jolle voi avautua ruuhkasta marketissa (itsehän valitsi kauppareissusi ajankohdan), lanttulaatikon loppumisesta hyllyssä (asiasta voi mainita ko. osaston, eli elintarvikeosaston henkilökunnalle kauniisti tai laittaa vaikkapa asiallisen sähköpostin kyseisen marketin johdolle), häntä ei kiinnosta se, miten vittumaista ja stressaavaa oma työsi on näin joulun alla eikä hän ainakaan jaksa kuunnella väsyneitä vitsejäsi siitä, että ruokaostoksia ei saa laitettua verotukseen (kun hän ystävällisesti tarjoaa sinulle kuittia).

#5 Vaikka pinnaa kiristää, muista kuitenkin asiallinen käytös kassalla. Hymyile kassahenkilölle, kiitä, toivota vaikka tsemppiä joulun loppurypistykseen! Huolehdi myös, että sinulla on tarpeeksi käteistä tai riittävästi saldoa pankkitilillä. Tämä aika vuodesta on väärä hetki alkaa maksaa osa ostoksista pullolapuilla, osa käteisellä ja loput tililtä. Ja kun se tilin saldo ei siltikään riitä, tämä on väärä hetki alkaa arpoa pakatuista ostoskasseista pois tuote, jonka jälkeen saldo tilillä riittää.

Tämän postaus on kirjoitettu ihan omien havaintojen pohjalta, perustuen empiiriseen tutkimukseen. Itse kävin kaupassa kolmen pintaan, tosin en (tällä kertaa) jäänyt kenenkään tuttavan kanssa suustani kiinni käytäville, enkä käynyt töistä väsyneenä ja nälkäisenä kitisevän piltin kanssa (koska on vapaapäivä ja lapsikin lähestyy teini-ikää, joten hänkään ei kulje enää juurikaan mukana). Tällä kertaa en myöskään maksanut pullolapuilla, käteisellä ja kortilta enkä lohkaissut kassaneidille mitään "nerokasta". ;)

Stressitöntä joulua kaikille, olitpa sitten kaupan asiakas tai työntekijä!

4. adventtisunnuntai

Jouluun on vajaa viikko aikaa. Ihan eksaktisti ilmaistuna, viikon päästä vietetään joulupäivää. Mutta koska me suomalaiset olemme "aattoihmisiä", voidaan ajatella, että jouluun on vajaa viikko. Ai mitä "aattoihmisiä"? Tarkoitan sitä, että suomalaiset juhlivat kaikki juhlat aattoina: juhannusaattona, vappuaattona, jouluaattona... ja aattoa seuraavana pyhänä kärsitään "hang overista" (tuo oli pienet sarventyngät otsasta pilkistäen kirjoitettu). Pääsiäinen ja itsenäisyyspäivä taitavat olla ainoita päiviä, jotka juhlitaan silloin, kuin kuuluukin. Muualla joulua viettävistä maistahan joulupäivä on nimenomaan "se" päivä! Mutta ei suinkaan Suomessa! Jouluaatto on "se" juttu. Isälläni on tapana sanoa (oli jo silloin, kun olin lapsi) joululahjojen avaamisen jälkeen "No nyt se on joulu ohi." Tavallaanhan hän oli siinä ihan oikeassa.

Kaverukset

Niin tai näin, joulu tulla jollottaa. Laittelin vähän joulua kotiin. Mutta en kovasti. Poika alkaa olla jo sen ikäinen, ettei järkyttävää lahjakasaa kaipaa, vaan on tyytyväinen esim. siihen, että sai jo ennen joulua uuden tietokoneen. Ja jos ei edes kotona olla ainakaan koko joulua, niin mitä hyötyä on laitella kovasti? Minä nimittäin olen vakaasti päättänyt, että joulun aikaan käydään yö, kaksi olemassa maalla mun lapsuuden kodissa. Nämä mun miehet vaan eivät ajatusta sinällään kovasti arvosta, koska siellä "tundralla" ei netti oikein meinaa toimia. Mies uhakasi jopa, ettei lähde ollenkaan! Mutta en osta tältä istumalta - kun lähdetään, lähdetään koko porukka. Ja piste. ;)

Piparit

Niin siis, laittelin joulua. Vähän jouluvaloja ja koristeita sinne tänne. Meillä ei edes tänä jouluna ole kuusta! Mutta ei hätää, meillä on joulukoivu! :D

"Joulukoivu"

Kävimme siis ostamassa tuollaisen "valopuun". Alunperin tarkoitus oli ostaa valokuitukuusi, mutta eihän niitä sitten löytynyt ko. kaupasta. Niinpä otimme mukaan tuon koivua muistuttavan kapineen. Kaunishan se on jo sinällään, mutta vähän piti kuitenkin (joulun kunniaksi) ympärille kieputtaa koristeköynnöstä. :) Siitä tuli ihan hauska!

Pojan huoneen kuusi

Pojan huoneeseen on ostettu jo jokunen vuosi sitten pieni pöytäkuusi. Kasasin ja koristelin sen eilen illalla. Eipä tuollaiseen pikkukuuseen paljon koristeita mahtunut, mutta yhden 3 metrin sinisen koristenauhan ja siniset led-valot kieputin kuuseen. Siitäkin tuli ihan nätti. Toki sinistä harmoniaa ehkä vähän häiritsee huoneen ikkunassa olevat, äitini tekemät punaiset kellovalot (niistä olen kertonut jo aiemmin). Lisäksi silittelin pöydille ja tasoille joululiinoja ja sitä rataa.

Tänään leivottiin pipareita. Ostin eilen valmiin taikinan, niin kuin edellisinäkin vuosina. Nyt pakastealtaaseen oli tullut uusi taikina, Kotimaista. 500 grammaa maksoi Prismassa n. 1,50 €.

Kotimaista-piparkakkutaikina

Jokainen pipareita tehnyt tietää, että parhaita ne on taikinana. ;) Niinpä en eilen illalla malttanut odottaa, vaan avasin toisen paketin ja koemaistoin. Ja täytyy sanoa, että ihan sairaan hyvää taikinaa! Minusta huomattavasti parempaa, kuin Myllyn Paras tms. Tuo Kotimaista-taikina ei janottanutkaan ollenkaan niin paljon, kuin edellisvuosien taikina. XD Samaa sanoi myös poika tänään, kun taikina tehtiin pipareiksi.

Joulunodotuksen kohokohta
- ainakin omasta mielestäni

Muistan omastakin lapsuudesta, että piparien tekeminen oli tosi nastaa hommaa - joulunodotuksen kohokohta! Äiti tosin teki itse taikinan, jota sitten piti käydä vähän väliä jääkaapista närppimässä, kun taikina oli tekeytymässä. Oli tänään jännä huomata, miten pian 13 täyttävä jälkikasvun edustaja teki innoissaan pipareita. Ja söi taikinaa! :D Pari pellillistä pipareita kilosta taikinaa... Tai no, me ei tehny pipareita, vaan pumpernikkeleitä. Jokainen on varmaan lapsuudessaan ainakin kerran syönyt tuota vaaleanpunaisella kuorrutteella päällystettyä, ovaalin muotoista, kovaa ja paksua "piparkakkua". Omassa lapsuudessa se oli harvinaista herkkua - joskus, mutta todella harvoin, kävin äitin kanssa paikallisessa leipomossa "kahvilla", jolloin sain pumpernikkelin ja pillimehun. :)

Se oli kauppareissujen kohokohta!

Paistoa vailla

Itseasiassa mies ehdotti mulle, että tehkää pumpernikkeleitä (ohje). Niinpä taikinaa ei kaulittu yhtä ohueksi, kuin pipareita tehdessä ja paistolämpötila ja -aika oli ihan eri. Kun piparit yleensä poltetaan, vaikka tuntuu ettei ne ehdi edes uunissa käydä, näitä sai paistaa 10 min. Tulihan niistä aika paksuja, kun uunissa vielä kohosivat! Mutta kai ne ihan hyviä on, kun poika on niitä pelliltä ronkkinut vaikka sen sata kertaa olen kieltänyt!

Eivät palaneet
ja paksuutta riittää

Mutta jotta jotain jouluperinnettä kunnioitettiin, tehtiin pumpernikkelit piparimuoteilla. Tehtii ukkoja, akkoja, enkeleitä ja possuja. Täytyy tässä illan "kähmässä" vielä kuorruttaa ne, kun ovat nyt kunnolla jäähtyneet ja kaupastakin muistin ostaa tomusokeria. Ostin muuten kaakaon makuista, joten laitan kommenttia myöhemmin, minkälaisia niistä sitten lopulta tuli.

Kranssi

Yllä olevassa kuvassa on muuten äitini tekemä kranssi. Runko on styroxrengas. Enempää en sitten tiedäkään kranssin teosta. Kai nuo kangaskappaleet on jotenkin neulalla tökitty styroxiin. Kranssi on myös mummon peruja (kuten punaiset kellotkin) ja on roikkunut väliovessamme useamman vuoden. Ulko-oveen en tuota ole halunnut laittaa kahdestakaan syystä: Kankainen kranssi on liian arka säille ja tunnearvoltaan se on liian arvokas annettavaksi pitkäkyntisille.

Kuorrutetut piparit

Mennään sänkyyn...

...eli tervetuloa meidän makuuhuoneeseen ja etenkin aviovuoteeseen. ;) Meillä on ollut monenlaisia makuusijoja vuosien varrella. Alunperin, kun muutin mieheni yksiöön, unta otettiin puurunkoisella vuodesohvalla. Senhän varmaan jokainen arvaa, miten tuolle sängylle kävi, kun vastarakastuneet siinä öitään viettivät? ;) Kun muutettiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon, ostettiin muistaakseni joltain tuttavalta tai kaverilta vähän käytetty Hästens, tai sellaisena se meille myytiin. Niin tai näin, se sänky palveli meitä vuosia, ostettiin runkopatjoten päälle vain vaahtomuovipatjat ja avot!

Nykyisessä asunnossa asuessa mies sai päähänsä, että haluaa vesisängyn! Ah, tuon ihanan kasarisängyn, jossa "joka kolmas aalto oli ilmainen". :D Kappas vaan, löydettiinkin sellainen, aito 1980-luvun vesisänky! Myyjän kanssa vaihdettiin sängyt päittäin, meille vesisänky, heille meidän Hästens. Eikä sillä, vesisänky oli ihan hillittömän hyvä sänky nukkua! Kaiken lisäksi se oli lämmin, kiitos vinyylipatjan alla olleen lämmittimen. Oli aika luonnollista, että vesisänkyyn oli koirilta pääsy kielletty.

Sekin punkka palveli meitä jonkun vuoden. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miksi mun iho "värisee" sängyssä ollessa?! Ja vesisänkyähän piti huoltaa: Aika ajoin patjan sisään kipattiin pullollinen patjalle tarkoitettua levämyrkkyä ja pari kertaa vuodessa patja piti tyhjentää kokonaan (sekin oli omanlaisensa operaatio). No, muuan tyhjennyksen yhteydessä sitten huomattiinkin, että lämmitin oli mennyt oikosulkuun ja polttanut vinyylipatjaan pienen reiän. Tämä mun ihon "värinä" johtui siis siitä, että lävitseni kulki jonkinlainen sähkövirta aina, kun makasin sängyssä.

Mutta mistä ihmeestä taiomme hajonneen vesisängyn tilalle uuden vuoteen? Viikonpäivään en muista, mutta kesäilta oli. Yhtäkkiä muistin, että silloinen työkaverini oli hiljattain muuttanut yhteen miehen kanssa, joten soitto hänelle. Ja kyllä! Hänen vanha runkosänkynsä oli, kuin olikin hänellä varastossa. Huh! Eikä sänkyä tarvinnut edes kovin kaukaa hakea. Niin sitä sitten tuotiin Ooppelissa, takaluukku auki, pari kappaletta runkopatjoja meille ja tuleva, sekä seuraavatkin yöt, oli pelastettu.

Nämä runkopatjat palvelevat meitä edelleen! Alunperin niiden päälle heitettiin Hänstensin petauspatja, koska vesisängyn myyjä ei petaria halunnut. Vuosia nukuttiin runkopatjoilla, joiden päällä oli leveä petari. Tyynyjä tuli vuosien aikana ostettua jokunen. Ja joitakin vuosia sitten ostimme runkopatjojen päälle Dreamzonen vaahtomuovipatjat. Vanha petari kuului sänkykokonaisuuteen edelleen.

Tässä vanha sänkykokonaisuus:
Alimpana runkopatja(t),
keskellä Dreamzone-vaahtomuovipatja(t)
ja päällimmäisenä ikivanha
Hästensin petauspatja

Jotenkin alkoi tuntua siltä, että sängyssä on jokin pielessä. Mulla särki usein aamuisin päätä ja mieskin valitteli selkä-, hartia- ja niskakipuja. Uudesta sängystä olen haaveillut jo vuosia, mutta ne on melko hinnakkaita... Ajattelin, että hankin itselleni ainakin uuden tyynyn - että lähdetään uudistamaan sänkyä "tyyny kerrallaan". Niinpä marssin noin kuukausi sitten JYSKiin testaamaan patjoja ja tyynyjä, olinhan haaveillut "älyvaahto"tuotteista jo vaikka mitenkä kauan! Pari tuntia liikkeessä vierähti, vaan löysinpäs itselleni mieluisen patja-tyyny -kombon. Mainittakoon vanhoista tyynyistä vielä sen verran, että ne oli ihan mahtavat - uutena. :D

JYSKistä tarttui matkaan Wellpurin Husnes -tyyny. En ole sitten muuten ikinä nukkunut niin hyvin, kuin tuolla tyynyllä! Suosittelen! Mieheni jatkoi niska- ja hartiakivusta valittamista, joten ehdotin hänelle, että testaa mun uutta tyynyä. Väitti, ettei hän sillä osaa nukkua, kun on aina tottunut nukkumaan korkealla päänalusella (hän siis nukkui kahdella tyynyllä, joista toinen oli 10 cm korkea, toisen tyynyn hän myttäsin tämän tyynyn alle). Ja pyh! Otin mieheltä pois vanhan, korkean tyynyn ja annoin Husnesin tilalle. Hän halusi kuitenkin Wellpurin alla pitää ohuempaa vanhaa tyynyä. Kun seuraavana aamuna kysyin mielipidettä tyynystä, vastaus oli jotain ympäripyöreää. Mutta iltapäivällä hän kuitenkin sanoi, että käydään ostamassa hänellekin sellainen tyyny! :D

Meidän molempien tyynyt on muotoiltu.
Mun tyynyn, joka on kuvassa päällimmäsenä,
korkeutta voi myös säätää

Takana Wellpur Husnes, edessä
Wellpur Fana

Ihan samanlaista tyynyä ei miehelle ostettu, mutta Wellpur kuitenkin. Hänen tyynynsä on Fana. Eipä noilla tyynyillä taida juuri muita eroavaisuuksia olla, kuin se, että Husnesin korkeutta voi säätää memory foam -levyillä ja Husnesin päällinen on käsitelty antibakteerikseksi. Fanan päällisen voi pestä.

Ja ai mualima, miten hyvin se onkin nukuttanut! Mutta edelleen sänky suorastaan vaati jotain modausta. Mulla kummitteli edelleen mielessä Wellpur -patja. Mies löysi kuitenkin jostain internetin ihmeellisestä maailmasta jonkun, joka luopui muuton vuoksi yli 400 euron patjakokonaisuudesta! Ja tänään tämä patjakokonaisuus muutti 80 €:lla meille! Patjoina 2x 80 cm Ikean Sultan -lateksipatjaa ja päällä 160 cm Wellpur-petari!

Ikea ei enää myy patjojaan
Sultan -nimellä

Ikea on vaihtanut patjojensa merkkiä, eli Sultania sieltä ei enää saa. Luulen, että nämä meidän Sultan Fonnes -patjat vastaavat tällä hetkellä myynnissä olevia MORGEDAL lateksipatjoja. Toki en voi ihan täysin varma asiasta olla. Päivällä, kun hirveällä tohinalla uudistin meidän sänkyä, en tietenkään tullut katsoneeksi, mikä kaikista Wellpur -petareista meillä on. Mutta petari tuntui kädessä ihan yhtä mukavalle, kuin nuo Wellpur -tyynytkin!

Modattu sänkykokonaisuus:
Alimpana edelleen vanhat
runkopatjat,
keskellä Ikean
Sultan Fonnes -lateksipatjat
ja päällä Wellpurin petauspatja.
Petarin päällä ohut, froteinen
patjansuojus.

Patjojen mukana tuli myös froteinen patjansuojus, mikä ainakin taloudessa, jossa on tasaisin väliajoin juokseva narttukoira, on erittäin hyvä! Kyllähän tuo patjansuojus on huomattavasti helpompi pestä, kuin petarin päällinen.

Voi että! Tuskin maltan odottaa, että pääsen illalla saunan jälkeen köllähtämään puhtaaseen ja modattuun sänkyyn! Hyvää yötä!

Aika katoaa!

Kyllä muuten aika rientää ihan järkyttävää vauhtia! Silläpä en ole ehtinyt kirjoittaa tänne blogiinkaan yhtään mitään, mutta nyt päätin tehdä parannuksen. :D

Olen toiminut tässä viime päivät joulupukin apulaisena - puikoilta on tipahdellut tasaiseen tahtiin kaikenlaisia villasukkia. ;) Niistä en vain vielä uskalla laittaa kuvia, kun en halua sukkien saajien näkevän niitä edes vahingossa. Joten sori, joudutte odottamaan kuvia joululahjasukista joulun yli. Sitten kyllä yritän tehdä postauksen ohjeineen. Viime yönä näin untakin sukista! Kun aamulla kerroin unesta miehelle, hän sanoi "pitäskö sun neuloa vähän vähemmän". Mutta kun ei pysty, ei kykene - joulu lähestyy vääjäämättä ja vielä pitää neuloa parit, jos toisetkin.

Sitten asiasta kukkaruukkuun! En ole tainnut muistaa kertoa meidän Rigulin "aamuhommista"? Minä herään meidän perheessä lähes poikkeuksetta aina viimeisenä. Arkiaamuisin, kun mies on tehnyt meille aamupalan valmiiksi, hän käskee koiraa "mee herättää mamma". Ja Rikkihän - palveluhaluisena saksanpaimenkoirana - tulla jytistää portaat alakertaan ja hyökkää mun kimpppuun. Se hyppää sänkyyn ja alkaa nuolla. Eikä muuten lopeta, ennen kuin olen noussut! :D Siitäkin huolimatta, että se on saanut mut ylös sängystä ja pystyasentoon, jää koira vielä varmuuden vuoksi odottamaan portaiden alkuun, että lähden varmasti liikkumaan kohti yläkertaa. Sitten se mennä jytistää edellä. Ihana elukka! Monesti Riksulla on mukana herätyshommissa joko miehen villasukka, pojan nalle, pipo... Ihan mitä tahansa se nyt sattuu hampaisiinsa saamaan. Ja jollei yläkerrasta ole mitään tarttunut hampaiden väliin, yrittää se napata sängystä miehen tyynyn. Siinä vaiheessa on muuten pakko herätä!

Riksu on kova tyttö kantamaan milloin mitäkin. Niinpä mä nostatan sillä kaikki pudottamani tavarat: sytkärit, hanskat, avaimet, henkarit - mitä milloinkin käsistä lipeää. Ja toinen nostaa enemmän, kuin mielellään. Ärsyttävä tapa sillä on tuoda ihan mitä tahansa mulle silloin, kun syön. Se saattaa kantaa liimaputkilon (pojan huoneesta pöllitty), muovikassin, jonkin pienen pienen muovin palasen (roskiksesta dyykattu), nallen, sukat, pipon, ihan mitä tahansa! Jollei se löydä mitään tuotavaa, se ottaa olohuoneen pöydältä lasinalusen, kuulokkeiden kotelon (tänä aamuna), kaukosäätimen, nenäliinan... ARGH, se on raivostuttavaa! Mutta itsepähän opetin sen pentuna siihen, että toi se mulle mitä tahansa, se palkittiin - no nyt niitetään sitten sitä viljaa...

Miten muuten teidän muiden itsenäisyyspäivä meni? Täällä oli pakkasta about -15, mutta onneks ei tuullut! Todettiin miehen kanssa illalla, että nyt on ulkoiltu ainakin koko loppuvuoden edestä, kun klo 16 paleltiin Prisman parkkipaikalla kuvaamassa Prisman uusimaa ilotulitusta.

19 mm, f/18, valotusaika 3sek.,
ISO 100, valotus -2 step

Tässä kuvassa on muuten samat speksit,
kuin edellisessäkin, paitsi f/20

Oli muuten hieno se tulitus! Ja tällä kertaa kuvaaminenkin onnistui, kun jalusta kaikkine tykötarpeineen oli mukana. Oli pakko testata kuvauskurssin opettajalta saatuja tipsejä, eli pitkää valotusaikaa. Kurssin vetäjä suositteli 5 sekunnin valotusaikaa, mutta ihan hyviä kuvia tuolla 3 sekunnin ajallakin tuli.

Samat säädöt, kuin edellisessä

Tulituksen jälkeen käytiin sitten hetki olemassa kotona. Syötiin ja latasin kameran akun, koska se joutuisi vielä koville kaupungissa. Kuuden pintaan suuntasimme miehen kanssa auton keulan kohti keskustaa ja Harjua.

"Tulitetut" Harjun portaat ja
Gummerruksenkatu

Lähes joka puolelle Jyväskylää näkyvä
Harjun Vesilinnan kello

Huhtapartio nimittäin lähti klo 18 kulkemaan Toivolan vanhalta pihalta soihtukulkueena kohti Harjun portaita. Nuo portaathat tunnetaan myös nimillä Neron Portaat tai Tiedon Portaat. Kulkueen päästyä Portaille sytyttivät partiolaiset portaille ulkotulet. Me kävimme vain Harjun päällä ihmastelemassa maisemaa, olisi kyllä varmasti ollut kuvaamisen arvoinen näky myös Gummerruksenkadulta.

Gummerruksenkatu ja Kuokkala.
Kuokkalan vesitorni siintää sinisenä.
Jalustalta pidemmällä valotusajalla
olisi tullut paljon parempi kuva.

Harjulla patsastelun (ja jäätymisen) jälkeen siirryimme Puiskokadun vanhalle hautausmaalle, sankarihaudoille. Mies oli ostanut kynttilän ja ajatteli viedä sen sankarivainajien muistoksi muistomerkille. Hieno ajatus! Ajoin Puistokatua alas ja ihmettelin puolin välein tienoilla, miksi autojono tuntuu seisovan ja kohta on pimeä. Sitten bongasin poliisiauton ja heti perään sankarihaudoilla väkijoukon. No sitten sytytti! Tietysti sankarihaudoillakin oli jokin juhlatilaisuus. Hetki piti pyöriä ristiin rastiin, ennen kuin saatiin auto parkkiin ja ei muuta, kuin mukaan juhlallisuuksiin. Vähän extremeä hommaan toi mukaan valottoman Puiskokadun ylitys tummissa vaatteissa - ilman heijastimia luonnollisesti. 

OKL:n opiskelijat hoitivat
juhlallisuudet

Opettajakoulutuslaitoksen opiskelijat hoitivat juhlallisuudet sankarihaudoilla ja yleisöä oli saapunut paikalle ihan mukavasti, mutta ei kuitenkaan tungokseksi saakka. Poliisit olivat ohjaamassa liikennettä. Eli ilmeisesti opiskelijat olivat saapuneet haudoille kulkueena, miksi muuten liikennevalot olisivat vilkkuneet keltaisina ja poliisia olisi tarvittu ohjaamaan liikennettä?

"Oi maamme Suomi, synnyinmaa..."

Kun me siis pääsimme paikalle, juhlallisuudet olivat täydessä käynnissä. Opiskelijat pitivät juhlapuheen, jonka jälkeen tilaisuuden juontaja kertoi ohjelman loppuosasta "Seuraavaksi laulamme Maamme-laulun, jonka jälkeen Suomen lippu poistuu ja tilaisuus on vapaa." Lakit kouraan ja laulamaan. Kun virallinen osuus oli ohi, kävimme myös me viemässä kynttilän muistomerkille.

Sankarivainajien muistomerkki
kynttilöineen ja hakaristi

Tajusin vasta nyt, katsoessani telkkarista Puolustusvoimien itsenäisyyspäivän kulkuetta, että Suomen armeijallahan on käytössä hakaristi! Ihmettelin tätä kovasti, jolloin mieheni historiasta aina kiinnostuneena ihmisenä osasi valaista sivistymätöntä vaimoaan. :P Löysinkin Wikipediasta tietoa Suomessa käytössä olevasta hakarististä. Eli aina oppii jotain uutta! :D

Kynttilät ja seppeleet muistomerkin
juurella