Moi!
Uus viikko ja uudet kujeet. Ette muuten usko, mitä Iskä teki eilen?! Se paisto joulukinkun! Ounou, kun se haisikin mun nenään niin hyvälle! Ja mähän tein kaikkeni, että oisin saanu kinkkua! Kun se nuorin kaksjalkanen illalla otti sitä kinkkua jääkaapista ja meni omaan huoneeseensa, mä löysin sen huoneesta kaukosäätimen ja kannoin sen Äipällä olkkariin. :D Äippää huvitti. Mut sitä se ihmetteli, että kun sitä kinkkua oli sillä nuorimmalla kaksjalkasella, niin minkä takia mä toin sen kaukkarin Äipälle, enkä tarjonnu sitä sille, kuka sitä kinkkua söi? Ihmeellinen toi Äippä, kun ei tajunnu: Mä tietenkin yritin, et Äippä ois vedonnu siihen nuorimpaan kaksjalkaseen, et se ois antanu mulle kinkkua. Sitten, ku Äippä ja Iskä söi kinkkua leivän päällä, mä yritin ottaa Äipän sukkalankakerän sen sylistä. Tietysti mä oisin antanu sen Äipälle takasin siinä toivossa, et oisin saanu kinkkua. Mut joka kerta, ku yritin ottaa sen lankakerän, Äippä kielsi mua. :( Mut eipä voi valittaa, kyllä mä sain maistella vähän sitä kinkkua. Äippä vaan rajotti, koska se on niin mukavuuden halunen, ettei se yöllä halua käyttää mua ulkona, jos mulle tulee kova hätä. Tai siis kyllä se tietenkin vie mut ulos, jos tarvii - yölläkin - mut se yrittää välttää kaikkee semmosta, mikä pistäs mahdollisesti mun pakin sekasin, ettei sen tarvii kärrätä mua ulos pitkin yötä. Eikä se kinkussa oleva suolakaan kuulemma oo järin terveellistä meille koiruuksille.
Äipästä on muuten muutama asia vieläkin ihan outoo. Ensinnäkin se, että mähän en hauku, ku Äippä (tai joku muu perheenjäsen) tulee kotiin. Jade louskutti aina. Toiseks se, että saa imuroida ihan rauhassa ilman, että joku roikkuu imurissa hampaineen tai ölisee Kong suussa imurille. Jade teki sitäkin. Sit oon kuullu, ku Äippä ja Iskä on jutellu, että mä en oo enää niin ahne ku ennen. Iskä sano, et se johtuu siitä, ettei mun enää tarvii kilpailla ruoasta. Kyllä mulle vieläkin kaikenlainen syötävä kelpaa, mut miks esim. lattialle pudonneen porkkanapalan perään pitäs höntyillä, ku tiiän, ettei sitä kukaan muu saa tai syö? Iskä on ostanu mulle jotain semmosia ihan hirveen hyviä nappostillikoita, elikäs semmosia rinkuloita, mitkä maistuu vähintään yhtä hyvälle, ku kinkku. Ja Äippä on saanu päähänsä opettaa mulle jotain jonninjoutavaa pyörimistemppua niiden renkuloiden avulla. Merkillistä sakkia.
Äipällä meni järki siihen, kun haukun niin paljon ulkona. Siis oikeesti yritän vaan kertoo kaikille, että oon päässy ulos ja että oon täällä vielä. Ja vielä. Ja vieläkin... No Äippä ei kuitenkaan tykkää yhtään tyhjän haukkumisesta. Eilen se hankki mulle semmosen pannan... Joka kerta, ku haukun, jostain kuuluu semmonen piippaus (tähän astihan se piippaus on kuulunu mun kurkusta), mitä jään sitten ihmettelemään ja haukkuminen unohtuu. Ja kun sitä piippausta ihmettelen, Äippä (tai Iskä, riippuen siitä, kumpi on hihnan toisessa päässä) kehuu mua ja saattaapa kaivaa taskustaan semmosen rinkulankin. Heh, mähän haen noille kaksjalkasille vaikka kuun taivaalta ruoan toivossa, jos vaan ymmärtävät pyytää. Eivät oo vielä ymmärtäneet.
Kuulumisiin! -Raikki-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti