Kinkkurenkulan panta

Moi!
Uus viikko ja uudet kujeet. Ette muuten usko, mitä Iskä teki eilen?! Se paisto joulukinkun! Ounou, kun se haisikin mun nenään niin hyvälle! Ja mähän tein kaikkeni, että oisin saanu kinkkua! Kun se nuorin kaksjalkanen illalla otti sitä kinkkua jääkaapista ja meni omaan huoneeseensa, mä löysin sen huoneesta kaukosäätimen ja kannoin sen Äipällä olkkariin. :D Äippää huvitti. Mut sitä se ihmetteli, että kun sitä kinkkua oli sillä nuorimmalla kaksjalkasella, niin minkä takia mä toin sen kaukkarin Äipälle, enkä tarjonnu sitä sille, kuka sitä kinkkua söi? Ihmeellinen toi Äippä, kun ei tajunnu: Mä tietenkin yritin, et Äippä ois vedonnu siihen nuorimpaan kaksjalkaseen, et se ois antanu mulle kinkkua. Sitten, ku Äippä ja Iskä söi kinkkua leivän päällä, mä yritin ottaa Äipän sukkalankakerän sen sylistä. Tietysti mä oisin antanu sen Äipälle takasin siinä toivossa, et oisin saanu kinkkua. Mut joka kerta, ku yritin ottaa sen lankakerän, Äippä kielsi mua. :( Mut eipä voi valittaa, kyllä mä sain maistella vähän sitä kinkkua. Äippä vaan rajotti, koska se on niin mukavuuden halunen, ettei se yöllä halua käyttää mua ulkona, jos mulle tulee kova hätä. Tai siis kyllä se tietenkin vie mut ulos, jos tarvii - yölläkin - mut se yrittää välttää kaikkee semmosta, mikä pistäs mahdollisesti mun pakin sekasin, ettei sen tarvii kärrätä mua ulos pitkin yötä. Eikä se kinkussa oleva suolakaan kuulemma oo järin terveellistä meille koiruuksille.

Äipästä on muuten muutama asia vieläkin ihan outoo. Ensinnäkin se, että mähän en hauku, ku Äippä (tai joku muu perheenjäsen) tulee kotiin. Jade louskutti aina. Toiseks se, että saa imuroida ihan rauhassa ilman, että joku roikkuu imurissa hampaineen tai ölisee Kong suussa imurille. Jade teki sitäkin. Sit oon kuullu, ku Äippä ja Iskä on jutellu, että mä en oo enää niin ahne ku ennen. Iskä sano, et se johtuu siitä, ettei mun enää tarvii kilpailla ruoasta. Kyllä mulle vieläkin kaikenlainen syötävä kelpaa, mut miks esim. lattialle pudonneen porkkanapalan perään pitäs höntyillä, ku tiiän, ettei sitä kukaan muu saa tai syö? Iskä on ostanu mulle jotain semmosia ihan hirveen hyviä nappostillikoita, elikäs semmosia rinkuloita, mitkä maistuu vähintään yhtä hyvälle, ku kinkku. Ja Äippä on saanu päähänsä opettaa mulle jotain jonninjoutavaa pyörimistemppua niiden renkuloiden avulla. Merkillistä sakkia.

Äipällä meni järki siihen, kun haukun niin paljon ulkona. Siis oikeesti yritän vaan kertoo kaikille, että oon päässy ulos ja että oon täällä vielä. Ja vielä. Ja vieläkin... No Äippä ei kuitenkaan tykkää yhtään tyhjän haukkumisesta. Eilen se hankki mulle semmosen pannan... Joka kerta, ku haukun, jostain kuuluu semmonen piippaus (tähän astihan se piippaus on kuulunu mun kurkusta), mitä jään sitten ihmettelemään ja haukkuminen unohtuu. Ja kun sitä piippausta ihmettelen, Äippä (tai Iskä, riippuen siitä, kumpi on hihnan toisessa päässä) kehuu mua ja saattaapa kaivaa taskustaan semmosen rinkulankin. Heh, mähän haen noille kaksjalkasille vaikka kuun taivaalta ruoan toivossa, jos vaan ymmärtävät pyytää. Eivät oo vielä ymmärtäneet.
Kuulumisiin! -Raikki-

Savuinen automatka

Moi taas! Eilen Äippä otti mut mukaan asioille, siis kököttämään autoon. Ennen lähtöä Iskä kaatoi jotain jonnekin sinne nokkapellin alle. Sitten lähettiin liikenteeseen. Iskä jätettiin kyydistä sen oman Äipän luokse ja mä jatkoin matkaa Äipän kanssa. Haistelin kyllä, et haiseepas jotenkin omituiselle, mutta ku en osaa puhua, niin en voinu tehä mitään. Äippä ajeli tankkaamaan, sitten se kävi Aholaidassa ja sieltä se ajoi kaupan kautta työpaikalleen. Kyllä se Äippäkin siinä matkalla vähän haisteli, että palanu öljy haisee. Mut ei se sen enempää asiaan huomioo kiinnittäny, aatteli vaan et Iskä on laittanu sitä moottoriöljyä liikaa koneeseen...

Äipällä meni tovi siellä sen työpaikalla (mulla vaan heräs kysymys, että mitä hitsiä se siellä vapaapäivänään teki?!) ja sitte mentiin hakee Iskä. Iskä kysy Äipältä, että mentäskö käymään kirpparilla, mut Äippä ei halunnu, kun sen piti vielä illalla lähtee kaupunkiin opettelemaan sitä sen hienon kameran käyttöö. Ykskaks liikennevaloissa konepellin alta rupes nousemaan savua ja sitä samaa savua tuuppas sit tietysti puhaltimen kautta kapiniinkin. Äippä kiljas, et palaako tää auto? Iskä vastas rauhallisesti, että ei, mut aja parkkiin. Ja mä yritin parhaan kykyni mukaan olla tukehtumatta siellä takakontissa. Äippä laitto puhaltimen pois päältä ja avas ikkunat. Huhhuh, kyllä helpotti, ku se onka hävis ja sai raitista ilmaa.

Äippä vetäs Ooppelin parkkiin Bilteman pihaan ja Iskä avas konepellin. Sillä hetkellä, ku konepelti aukes, Iskä parkas "Voi ***** mä unohin sen korkin auki!". Eli öljysäiliön korkki oli jääny auki, joka oli nyt sitte ties missä ja konehuone yltä päältä öljyssä. Äippä vetäs hermosavut, tais sillä tulla korvistakin savua, mut ihme kyllä se ei sanonu muuta, ku kiros vaan. Mä olin ihan varma, että se alkaa oikohöylän lailla huutamaan Iskälle, mut kai se tajus, ettei Iskä sitä tahallaan tehny ja piti suunsa supussa. Iskä soitti sen parhaalle kaverille, joka on varaosamyyjä ja tää kaveri tilas sitte Äipän autoon uuden korkin.

Kyllä voin muuten sanoo, et tämän kaksjalkasten porukan kans ku on tekemisissä, niin koskaan ei tiiä, mitä sattuu ja tapahtuu. Ei käy pienen sehverikoiran elämä tylsäks. ツ -Tessukka-

Ensimmäiset tarinat

Rikki kertoi jo muutaman tarinan verran elämästään Facebookissa kasvattajansa kennel Evergrey'sin ryhmässä. Alla oleva on siis kopioitu sieltä.

-Äippä-

24.10.16

Moikat kaikille! Viime viikolla oltiin äipän kanssa maalla. Kyllä siellä vaan on mukavaa! Oikeastaan jopa vähän mukavampaa nyt, kun Jadea ei ole... Jade nimittäin ei antanut mun tehä siellä yhtään mitään! Jos juoksin, se oli niskassa ärisemässä. Jos en juossu, se oli niskassa ärisemässä. Kun hyppäsin autosta ulos, se oli niskassa ärisemässä... Kyllä se välillä harmitti! Toisaalta, olihan siitä seuraa ja sen kans oli kiva käydä jolkottelemassa tontin ulkopuolellakin. Kerran Äippä kuuli naapurilta, et oltiin Jaden kans jolkoteltu siinä tiellä. No siinä kulkee ehkä yks auto vuorokaudessa, mut Äippä ei oikein ilahtunu kuulemastaan ja sen jälkeen ei sit enää saatukaan olla kahestaan ulkona.

No, nyt oltiin Äipän ja sen meillä asuvan nuorimman kaksjalkasen kans maalla. Meidän kyytiin lähti sit vielä joku kolmaskin kaksjalkanen ja sit semmonen ihan pien kaksjalkanen. En oikein ensin tajunnu, kuka se isompi oli, mut kyllä mä sit äkkiä hoksasin, et se oli jotenkin tutun hajunen. Se olikin Äipän veli. Ja sen muksu. Kun Äippä laski mut maalla autosta ulos, olin ensinnäkin sotkeutunu takakintuistani semmosen putkikassin hihnaan. Kyllä oli Äipällä tietenkin tekeminen mun selvittämisessä, koska mähän en asiaa yhtään helpottanu, ku oli niin hirvee kiire juoksemaan. :D Kun Äippä sai mut irti siitä kasista, loikin sen ihan pienimmän kaksjalkasen eteen, löin etupään maahan ja ölisin. Se oli virhe! Se ihan pien kaksjalkanen nimittäin vissiin säikähti ja rupes itkemään. Minä siitä hämmentyneenä kävin ettimässä itelleni hyvän kepin, koska ajattelin, et nyt on parempi luikkia tilanteesta pois, ennen ku Äippä hermostuu.

Äippä pisti mut autoon ja kaksjalkaset hävis sisälle. Ei ne siellä pitkään ollu, ku Äippä, sen veli ja sit se ihan pien kaksjalkanen tulivat ulos ja Äippä laski mut pois autosta. Hitsi, että olikin kivaa juosta! Ne lähti sit kävelemään rantaan päin ja minä jolkottelin keppi suussa mukana. Äippä etti mulle vieläkin paremman kepin, koska edellinen muistutti lähinnä tulitikkua. Aijettä, siellä rantatien varressa oli iiiiiihana mutaoja! Musta siellä oli tosi kiva läärätä, Äippä ei vaan kyllä järin ilahtunut. Se totes sitten vaan, että "No rannassa saat kyllä käydä puhistamassa ittes järvessä..." Ja minähän kävin! Hirveesti oisin halunnu, et Äippä ois heitelly sitä mun hienoo keppiä sinne järveen, mut se sano, et ei onnistu! Jotain se höpis mun olemattomasta päällyskarvasta (no mitäs ajeli sen pois loppukesästä). Takasin päin tullessa meinasin mennä uudestaan siihen mutaojaan, mut tuo Äippä äris sen verran pahasti, että katoin parhaaks olla menemättä.

Siinä ne pari päivää meni höntyillessä ulkona kepin kans. Välillä Äippä otti mut sisälle vähän huilimaan. Sitten sinne tuli vielä lisää porukkaa! Yks kaksjalkanen ja kaks pienempää kaksjalkasta, mut ei kuitenkaan niin pieniä, ku se ihan pienin kaksjalkanen. Nää tyypit oli Äipän toinen veli ja sen pojat. Niistä ei nyt sen enempää oo kerrottavaa, paitsi et aina ku olin ulkonan Äipän kans, sitä vähän hirvitti, ku touhusin keppini kans - se sen veli oli nimittäin ostanu ihan uuden auton... Ja keksihän se veli mulle uuden nimenkin, se sano mua Ristoks. Mä vissiin jännitin sitä ihan pienintä kaksjalkasta, ku se puhu niin paljon "Ikki-koijasta". Säikäytin mä sen vielä toisenkin kerran, ku kävin antamassa sille pusun - no itkuhan siitä tuli. Ihmeellistä porukkaa!

Lauantaina tultiin kotiin. Mä olin ihan poikki. Matkalla Äipän veli, sen ihan pienimmän kaksjalkasen iskä, sano jossain vaiheessa, et mä oon levoton ja läähätän. Revin sitten hermostuksissani auton takapenkin selkänojastakin pari pientä palasta irti. Äippä pysähty tutustussa paikassa: Siellä mä olin käyny Äipän kans monta kertaa tottelemassa. Oltiin siis Pieksämäellä HauHau-hallin pihassa. Äippä ja se sen veli aatteli, et mulla olis hätä. Tavallaan mulla olikin, nimittäin mulla oli ihan sairaan kova jano! Äippä sano, et sen siitä saa, ku ei malta juoda sillon, ku vettä on tarjolla. Ku pääsin kotiin, join puol kupillistä vettä, kiipesin sohvalle ja rupesin kuorsaamaan. Äipän mukaan olin väsyny maalaistessu.

Tänäänkin (24.10.) pääsin Äipän mukaan, mut jouduin kyllä jäämään autoon oottamaan. Onneks se laitto mulle takin päälle, ettei mulle tuu kylmä. Ja pääsin kyllä päivän mittaan jalottelemaankin. Meille tuli kuulemma jotku ötökkämyrkyttäjät, enkä mä saanu olla kotona. Ihan hyvä, koska eihän sitä tiiä, jos se myrkky ois tehonnu näinkin isoon ötökkään ja iltapäivällä oisin heränny kuolleena... Kauheeta!

Kuolleesta päästäänkin aasinsiltaa pitkin tähän pellebuumiin. Äippä sano iskälle jo toissa aamuna, et sitä vähän ahistaa ne pellet. No mä päätin toimia, niin ku kunnon Äippäänsä suojelevan sehverikoiran kuuluukin ja illalla ku Äippä lähti mun kans ulos, aattelin jo talon nurkalla kajauttaa ilmoille kunnon haukut, et ne maholliset metässä lymyilevät pellet tajuaa ottaa kintut alleen. Äippä kyllä yritti sanoo mulle, et pitää olla hiljaa ku on jo niin myöhä... Mä en oikein tajua tuota Äippää tässäkään asiassa: Sitä ahistaa jotku klovnit ja sit ku mä yritän auttaa ja karkottaa ne haukkumalla, se käskee olla hiljaa, ettei naapurit herää. No enivei, ei ollu metässä pellejä. Ja jos oiskin ollu, niin kyllä mä oisin rohkeesti menny Äipän ja pellen väliin ja tehny sille ilveilijälle selväks, et tää on mun Äippä ja siihen kosket vain mun kuolleen ruumiini yli. Mitäpä sitä ei Äipän eteen tekis? <3 Tällästä tällä kertaa, kuulumisiin! -Risto-


14.10.
Äipällä oli eilen vapaapäivä, joten se sano mulle, että nyt siivotaan Jade pois. Olin vähän, et öö mitä? No Äippä otti imurin esille ja imuroi huushollin. Mä kyllä vieläkin ihmettelen, et miten imurointi ja Jade liittyy toisiinsa? Sitä paitsi, ihan tyhmää, että samalla kun Jade hävis, hävis myös Jaden Kong-lelu. Mäkin tykkäsin sitä aina kovasti kannella ja järsiä. Mut sunnuntai-iltana Äippä sano sille meillä majailevalle nuorimmalle kaksjalkaselle, että "heitä roskiin se Jaden Kongi". Kaipa tuo kaikki "Jaden pois siivoaminen" ja sen lelun hävittäminen liittyy jotenkin siihen, et Äippä yrittää ymmärtää tapahtuneen...

Ai niin, tiiättekö mitä Äippä yks ilta sano Iskälle?! Että nyt pitää olla varovainen, etten mä liho! Mitä ihmettä, silläkin hetkellä söin Iskän kanssa omenaa - eihän se lihota! Eikä se, että nykyisin saan nuolla kaks lautasta yhen sijasta, lihota! Vaikka Jadea ei enää oo, niin ruokaa en kyllä saa yhtään enempää, ku ennenkään. Mä jotenkin aattelin, et se Jadenkin annos ois tullu mulle, mut luulin väärin. Huokaus. Mun oli vähän vaikee muuten uskoo, et ensinnäkin saan nuolla aina sekä Äipän, ETTÄ Iskän lautaset, ku aikasemmin sain nuolla vaan Äipän lautasen. Sit Äippä siirsi mun ruokakupin siihen, missä Jade aina ennen söi. Sekin oli musta alussa vähän omituista enkä oikein uskonu, ku Äippä sano mulle, että saa ottaa - mä luulin, että Jade ryntäis jostain paikalle just, ku olisin ensimmäiset suulliset saanu. Mut ei se rynnänny ja eilen illalla uskalsin sitten jo ensimmäisen kerran ihan ilman käskyä pistää pyllyn lattiaan ja oottaa, et Äippä laitto kupin lattialle ja anto luvan ottaa.

Mä en ymmärrä tuota Äippää kyllä sitten pätkääkään! Mä oon joka kerta lähössä hirveen innoissani ulos, mut se ei vaan päästä! Mun pitää aina istua tuumimaan tilannetta ja kun siinä kuumeisesti mietin, pillikin mun kurkusta häviää ja sillon aina Äippään tulee liikettä. Eilen se muisti, että sillähän on semmonen klikkailujuttu ja niinpä se otti taskuunsa mjulle ruokaa ja toiseen taskuun sen klikkerin ja pallon. Mut kun mä en millään malttas siinä eteisessä oottaa ulospääsyä rauhassa ja hiljaa, niin se lähtö sitten vähän venyy... :D Kumpikohan meistä antaa ensimmäisenä periks - minäkö, että no hyvä on, hyvä on, istutaan rauhassa ja ollaan hiljaa ja ei haukuta ulkona ja anna nyt niitä nappuloita ja leiki mun kaa pallolla? Vai Äippä, että no hyvä on, hyvä on, en minä jaksa sun kanssa vääntää, kun ei sulle mee perille, niin riehu sitten ku kuriton kakara ja hauku ja melskaa? Jännä nähä. ;)

Siinä taas uusimmat tarinat. Äipällä on ens viikko lomaa, katotaan et mitä se keksii mun päänmenoks. Vaikka on kyllä silleen ihan kiva, et nyt saan kaiken ja kaikkien jakamattoman huomion ja minähän tykkään rapsuttelusta. Mut onhan se toisaalta Äipän kannalta varmaan vähän ikävää, kyllä mä tiiän, että sillä on Jadea ikävä. Ja just sen takia mä aina välillä tungenkin väkisin Äipän syliin - yleensä aina sillon, kun sillä on jotain tekemistä, kuten vaikka sukkakutimet sylissä tai jotain muuta vastaavaa. Heippa! -Riguli-


11.10.16
Mua on jotenkin alkanut tuolla ulkona haukuttaa vielä enemmän nyt, ku Jadea ei enää oo. Olin iltapäivällä lähössä tuon Äipän kanssa ulos, tyylilleni uskollisesti karmit kaulassa ja haukun pyöriessä kielen päällä. Äippä sujautti pannan mun kaulaan ja olin jo niin liekeissä, että nostin vähän niskakarvojakin pystyyn. Mut mitä ihmettä?! Äipän käsi oli ulko-oven kahvalla, mut se ei avannukaan ovea. Tuijotti vaan flegmaattisena tyhjyyteen. Yritin vähän pyörimisillä ja ulinalla herättää sitä, että HALOO?! En saanu äippään mitään eloa. Kun istahdin miettimään, et mitähän tässä nyt tekis, Äippä havahtu ja paino oven kahvaa. Mä siitä innostuneena yritin rynniä siitä oven raosta pihalle, mut Äippä torppas mun menon ja vetäs oven kiinni. Nyt hoksasin, et pitää malttaa istua hiljaa ja rauhassa, niin pääsen ulos. No niin pääsinkin, tasan oven ulkopuolelle! Sitten se haukku vaan karkas multa ja Äippä vei mut takasin eteiseen. Taas olin ihan pihalla, vaikka olinkin sisällä. Mut viidennen kerran, ku menin ovesta ulos, ei huvittanu yhtään haukkua - paitsi sitten talon takana. Nyt illalla yritin taas rynniä, mut muistinkin sitten jo toisella kerralla, että joutuu takasin sisälle, jos haukkuu. En sitten viittiny haukkua ollenkaan ulkona, haistelin vaan hajuja ja toimitin asiani. Äippä oli vissiin aika tyytyväinen, kun se kehu mua "hienoks tytöks" ja leikki vähän aikaa mun kaa pallolla? Musta se oli niin kivaa, että kun tulin sisälle, niin kävin esittelemässä sitä palloo nopeesti Iskällekin. Mut kyllä on maailman kirjat sekasin, ku vanhankin koiran pitää opetella uusia temppuja! Onneks oon kehityskelponen yksilö - ainakin omasta mielestäni. -Riksutin-