Ensimmäinen adventtisunnuntai

Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Se tarkoittaa sitä, että tästä päivästä alkaa virallisesti joulun aika. Itse olen aina ollut jouluihminen, mutta jotenkin en vain ole saanut oikeaa joulufiilistä moneen vuoteen. Onneksi fiilis on löytynyt aina silloin, kun on päästy maalle mun vanhempien luokse. Ei väliä, onko menty aattona vai päivänä, mutta siellä - lapsuuden kodissa - se joulufiilis kuitenkin on. Eli nykyisin odotan joulussa oikeastaan eniten sitä, että pääsen vanhempieni luokse. Monesti siellä on, toki muulloinkin kuin jouluna, melkoinen vilinä, jos veljet lapsineen sattuu paikalle. Sitten jos vielä nuoremman veljen vaimo ja koirakin on mesoilla, niin terve! Ei muuten puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita! :D Sinällään elämä on helpottanut Jaden tähdeksi taivaalle siirtymisen myötä, että Rikkihän tulee kaikkien kanssa toimeen. Niinpä nyt todellakin voidaan mennä vanhempien luo yhtä aikaa pikkuveljen perheen kanssa, heilläkin kun on koira.

Vähän eksyin taas raiteilta, joten palataanpas tähän adventtisunnuntaihin. Ulkona on ihan talvinen kelikin, pakkasta jokunen aste ja - Rauno Repomiehen laulun sanoin - "lunta tuiskaa, diakelkka luistaa, kili-kili-kellot soi...". No joo, siis lunta sataa. Ensimmäinen adventtisunnuntai tarkoittaa myös sitä, että kaupungilla on tänään joulukadun avajaiset ilotulituksineen

Sokoksen tarjoama ilotulitus
ammuttiin Kolmikulman katolta

ja meillä kotona laitellaan jouluvaloja ikkunoihin. Nyt täytyy lähteä käyttämään koira pihalla, jotta pääsen pakkaamaan kameran jalustoineen autoon ja saan ehkä "kyliltä" sen verran hyvä paikan kuvata tulitusta, että on edes jonkinlaisia mahkuja onnistua.

Keli oli ihan järkyttävä! Tuuli kylmästi
ja lunta satoi vaakatasossa.

(Tästä eteenpäin teksti on kirjoitettu ja kuvat lisätty 29.11.)
No joo! Sinne siis kaupunkiin hyvissä ajoin, että varmasti saa kunnollisen paikan kuvata. Eli tämä "hyvissä ajoin" tarkoitti reilua tuntia ennen tulituksen alkua. Oli ihan järkyttävä keli, kun tuuli ainakin 178 000 m/s ja lunta satoi vaakatasossa. Siellä sitten miehen kanssa saapasteltiin Kävelykatua edes takaisin ja mietittiin, missä olisi hyvä paikka kameralle.

Aren aukiolta löytyi sitten hyvä, suht suojaisa paikka. Mutta koska ajattelin perustaa leirin juuri tuohon paikkaan, piti pyörähtää nopeasti kysymässä lupa "paikan", elikäs terassin omistavalta baarilta, että saanko pistää kamerakalustoni heidän terassilleen? Sain luvan, joten eipä muuta, kuin jalustaa kasaamaan ja tasapainottamaan. Just kun saatiin jalusta balanssiin, hoksasin, että palikka, jolla kamera kiinnitetään jalustaan, on kotona! :D Että sillä tavalla! Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. Mies siitä mulle vähän mainitsikin, joten katsoin parhaaksi kotiin tultua kiinnittää tämän osan suoraan jalustaan, niin on varmasti jatkossa matkassa. :D Tarkoitus oli siis kuvata ilotulitusta pitkällä valotusajalla jalustalta. Tarkoitus oli siis vähintäänkin loistava, mutta se toteutui sitten lyhyellä valotusajalla käsivaralta. :D Eli kuvat eivät kestä lähempää/suuremmassa koossa tarkastelua. ;)

Eipä muuten ollut kovin helppo homma päästä Sokoksen parkkihallista pois kun kotiin lähtö koitti! Siitä, kun maksat pysäköinnin, sulla on 15 min. aikaa ajaa auto pihalle hallista. Meillä oli auto kolmannessa kerroksessa. Ei tullut halliin ajaessa mieleenkään, että sinne saattaa meidän jälkeen tulla "muutama muukin". Kun tulituksen jälkeen mentiin oman auton tasanteelle, pysäköintikassalle oli varmaan 10 metrin jono! Lisäksi pois lähteviä autoja seisoi jonossa, eikä jono liikkunut mihinkään.... Lopulta meillä kesti 25 min. päästä pois hallista. Mutta kun se lipuke on voimassa sen 15 min... No, portilla puheyhteys valvomoon ja selittämään tilanne "Lippu on menny vanhaks...". Valvomosta avattiin portti ja päästiin ulos. Miehen kanssa vähän kritisoitiin keskenämme sitä, että miksi valvomo ei avannut porttia pysyvästi, koska veikkaan, että monella muullakin oli sama ongelma.

Tämmönen ruttuturpa oli tullut myös
katsomaan tulitusta hienossa punaisessa
palttoossaan. En vain kuollakseni-
kaan muista kaverin ikää tai nimeä,
mutta pentubokserista kuitenkin oli kyse.
Kaverina sillä oli 9-vuotias
saman rodun edustaja
(jonka tassut näkyvät taustalla).

Joulukadun avajaisissa oli muuten yllättävän vähän porukkaa! Ehkä kehnolla kelillä oli osuutta asiaan. Muistan, että joinakin vuosina Kävelykadulle ja Aren aukiolle ei ole meinannut sekaan mahtua.



Kun vihdoin päästiin kotiin, päätin kaivaa omatkin jouluvalot esille. Niitä nyt ei järin paljon ole ja ne oli nopeasti "asennettu" paikoilleen. Kuvan valokartio vaihtaa joka vuosi paikkaansa, riippuen ihan siitä, mihin se milloinkin mahtuu. :D Tänä vuonna sen paikaksi valikoitui olosuhteiden pakosta terraarion päällinen, joka toimii myös - laiskan talon emännän takia - puhtaiden pyykkien säilytyspaikkana...

Perinteinen kynttelikkö on mielestäni
tosi kaunis!

Äidin tekemät joulukellot

1990-luvun puolivälissä mun äiti innostui tekemään lampunvarjostimia. Lapsuuden kodissa ei ole kovinkaan monta "tehdasvalmisteista" varjostinta, vaan äiti teki jokaiseen huoneeseen itse varjostimet. Kehikot hän osti valmiina. Koti kotoa löytyy kattolampuille, jalka- ja pöytälampuille, seinälampetteihin jne. uniikit, äidin tekemät varjostimet. Äiti teki varjostimia myös sukulaisille. Kuvassa olevat joulukellot on luonnollisesti äidin käsialaa. Iskä entisenä sähköasentaja sitten sähköisti äidin tekemät lamput. Koska itse olin tuohon aikaan, kun äiti harrasti varjostimia, reilusti alle 20, on aika luonnollista, että mulle ei ole noita varjostimia päässyt kertymään. Nuo kellot taitaa olla mummon peruja.

Kellot kuvattu sisältä.

Äidillä taitaa olla jemmassaan joitakin kangasrikkoisia varjostimia. Muistelisin, että sieltä löytyy ainakin makuuhuoneen lukulamppujen varjostimet. Jospa hän ehtisi sitten eläkkeelle jäätyään tehdä niistä meidän makuuhuoneeseen varjostimet. Koska meidän makuuhuoneesta puuttuu ns. lukuvalot, jotka nekin on olleet vuosia hankintalistalla. :D

Blogi muuttaa muotoaan!

Alunperinhän blogin nimi oli Riksulla on asiaa. Totesin kuitenkin, että koiralla ei ehkä olekaan ihan blogiin tarvittavaa määrää asiaa, joten päätin uudistaa blogini. Olkoon nuo Riksun kertomukset nyt tuolla, mutta jatkossa toimin ihan itse kertojana. ;)

Miksi blogin nimi on Omin pikku kätösin nikotellen. Nikottelulla en viittaa palleakramppiin, elikä hikkaan, vaan kamerani merkkiin, Nikoniin. Kun sain kameran ja mietin, miten erottuisin muista, keksin termin "nikotteluja". Sillä minut löytää mm. Instagramista (jossa on ihan hävettävän vähän kuvia) ja niistä tunnistan omat kuvani (ellei joku ikävä kuvanlainaaja käsittele tägiäni kuvistani pois).

Blogin ideana on toimia itselle lähinnä "muistina": Olen innostunut tekemään villasukkia ja taitojen kehittyessä myös halu kokeilla uusia, haastavampia malleja, kasvaa. Tänne on sitten hyvä postata kuvia ja ohjeita valmiista töistä. Vaikka netti onkin pullollaan sukkaohjeita ja ohjeita erilaisiin malleihin, totean olevani suurimmalle osalle noista malleista yksinkertaisesti liian tyhmä! Huomasin siis, että tarvetta rautalangasta väännetyille, yksityiskohtaisille ohjeille on! Niinpä kirjoittelen sellaisia aina silloin tällöin. Valmiinahan on jo "IsoÄipän neliön" ohje.

Toinen funktio blogillani on toimia kameran käsittelyn ja valokuvauksen "kehityskaarena". Mikäpä on parempi paikka vertailla omaa kehitystään? Käyn parasta aikaa kansalaisopiston digikuvauskurssia, jossa saamme aina viikkotehtäviä. Ehkäpä joskus teen postauksen noista tehtävistä.

Pakkaspäivä autossa

Moi taas kaikille! Meiksi on jälleen toimistokoirana, tosin meikätessun toimisto on auton perässä sillä aikaa, ku Äippä on töissä. Vaikka ulkona onkin pakkasta ihan useempi aste, lunta sataa ja tuulee tosi kylmästi (Äipän mielestä), niin ei mulla mitään hätää autossa oo - Äippä kyllä pitää siitä huolen! Se nimittäin laitto mulle kaks manttelia päällekkäin... Onkohan vähän ylireagointia, kysyvvaa?

No miks mä oon taas toimistokoira? Meille tuli jälleen ne samat ötökkämyrkyttäjämiehet, mitkä kävi kaks viikkoo sitten. Viljo, siis se Iskän viljakäärme, on styroksissessa kylmälaukussa pyyhkeen sisällä Iskän töissä ja mää oon kahen takin alla autossa Äipän töissä. Ei tuu nyt koiralle kylmä, Äippä aatteli. Hitsi, mua ainakin ärsyttää mokomat kangasriekaleet mun päällä ja yritän päästä niistä eroon ravistelemalla itteeni. Niin tyhmä en kuitenkaan oo, että yrittäsin repiä ne pois päältä. Nehän vois mennä rikki ja sit A) Äippä repis pelihousunsa ja B) mulle tulis kylmä.

Perjantaina oli vähän outo ilta, ku Äippä ja Iskä tuli töistä kotiin, kaupan kautta. Äippä käytti mut pissillä ja kävi sitten sohvalle hetkeks. Ei se siinä sohvalla kauan malttanu istua, ku se rupes pakkaamaan sen reppua. Mä innostuin heti, että pääsenkö mukaan?! No en päässy, Äippä sano, että jää sinä tänne kotiin kotinaiseks näiden miesten kans. Sit se häipy.

Onneks Iskä ja se nuorin kaksjalkanen jäivät kotiin. Siinä se ilta meni, kun oottelin Äippää kotiin. Kello lähesty jo mun ruoka-aikaa, eikä Äippää näkyny eikä kuulunu. Iskä laitto mulle sapuskat kuppiin turpoomaan. Mun ruokailu aika tuli ja meni, vetäsin hyvällä ruokahalulla kupin tyhjäks, niin ku kiltin sehverikoiran kuuluukin. Iskä käytti mut iltatarpeilla ja sit kohta kello olikin niin paljon, että lähettiin nukkumaan. Mä ihmettelin, että missähän se Äippä kuppaa - kun nyt ei vaan ois sattunu mitää?

Saatoi Iskän alakertaan makkariin ja hipsin takasin yläkertaan oottaa Äippää. Kyllä mä nukuinkin, mut vastoin tapojani, yläkerrassa. Sehän ois ollu ihan hirveetä, jos oisin vedelly sikeitä alakerrassa makuuhuoneessa Iskän kans ja Äippä ois päässykin livahtamaan sisälle mun huomaamatta! Rosvoista ja valekosseista puhumattakaan, nimittäin Iskä jätti illalla välioven auki! Sekin oli outoo, yleensä se pidetään aina kiinni (peruja siltä ajalta, ku Jade oli vielä talossa).

Ai niin, ne rosvot ja valekossit, että mitäkö ne on? No rosvot on rosvoja, semmosia mitä kaikki kovat kundit, niin ku poliisikoirat, ottaa kiinni. Ja valekossit on valekosseja. Vähän niin ku rosvoja. Ei voinu pieni paimen tietää, jos ne ois vaikka päässykin sisälle yöllä, ku Äippä ei ollu kotona ja väliovi oli auki. Äippää meillä mun sijasta sietää pelätä... No ei tullu rosvoja, eikä valekosseja.

Olin nukkunu jo aika pitkään, ku havahduin siihen, että avain kävi lukossa. Tassuttelin hiljaa eteiseen ulko-oven taakse ja käytin nenääni. Mut en haukkunu! Ovi raottu ja haistoin, et se on Äippä! Jee! Äippä avas oven, että pääsi sisälle. Mä ihan varovasti hyppäsin Äippää vasten, koska piti olla hiljaa, ku miehet vielä nukku. Kello oli puol kuus lauantaiaamuna! Äippä oli ollu koko yön pois!

Myöhemmin mulle selvis, et Äippä oli ollu hoitamassa sitä ihan pienintä kaksjalkasta, josta kerroin sillon, ku oltiin oltu maalla. No enivei, Äippä oli nyt kotona. Se siinä duunaili jotain pientä ja istu sitte hetkeks sohvalle. Mä hyppäsin sohvalle sen viereen ja jatkoin unia. Jonkun ajan päästä Äippä lähti sit sänkyyn nukkumaan ja mä mennä tömistelin portaat alas makkariin sen eellä. Nyt pystyin sit asettumaan omalle pedille jatkaa unia, ku Äippäkin oli kotona!

Semmonen juttu tällä kertaa, olkaahan jatkossakin kuulolla! -OmituinenOtus-

IsoÄipän neliö

Äippä kertoo nyt sanoin ja kuvin teille, miten tehään isoÄipän neliö. Mulla ei kyllä oo hajuakaan siitä, mikä se on, mut tässä teille kuitenkin tulee ohjeet siihen. -Rikki-

Netti on pullollaan erilaisia käsityöohjeita. Isoäidin neliön tekemiseenkin löytyy varmasti monen monta ohjetta. Itse opettelin tekemään isoäidin neliöitä Novitan ohjevideon avulla. Video ei ollut itselleni riittävän "rautalanka", joten sen vuoksi päätin tehdä omankin ohjeen tuohon neliöön. Toivottavasti siitä on sinulle apua! :)

ENSIMMÄINEN KERROS

Kuva 1
Tarvitset lankaa ja virkkuukoukun

Isoäidin neliötä varten et tarvitse muuta, kuin lankaa ja virkkuukoukun. Itse käytin tässä kuvasarjassa Novitan 7 veljestä -lankoja ja 3,5 mm:n koukkua. Let's aloitetaan.

Kuva 2
Aloitussilmukka löysänä

Tee aloitussilmukka. Sen voi tehdä siis ihan sormin. Pyöräytä lanka lenkille ja nappaa kerältä tuleva lanka lenkin läpi.

Kuva 3
Kiristetty aloitussilmukka

Kiristä aloitussilmukka ja pienennä sitä vetämällä kerältä tulevasta langasta. Kannattaa ennen lenkin lopullista kiristystä pujottaa koukku aloitussilmukasta läpi.

Kuva 4
Koukku on pistetty aloitussilmukan läpi

Kas näin!

Kuva 5
Langan poimiminen koukulla

Isoäidin neliö aloitetaan virkkaamalla ketjusilmukoita (kjs). Ota/poimi lanka koukulla/koukulle ja vedä lanka aloitussilmukan läpi (ts. teet koukulla saman, minkä alussa teit sormin, kun teit aloitussilmukan).

Kuva 6
Ensimmäinen ketjusilmukka

Nyt sinulla on ensimmäinen ketjusilmukka tehtynä! Mahtavaa! Jatka ketjusilmukoiden tekoa edellä olevan ohjeen mukaan niin kauan, että sinulla on kuuden silmukan ketju.

Kuva 7
Valmis ketjusilmukkaketju

Yläpuolella olevassa kuvassa on valmis ketjusilmukoiden ketju. Helppoa, eikö? :)

Kuva 8
Piilosilmukka tehdään näin...

Silmukkaketju täytyy sulkea renkaaksi piilosilmukalla (ps): Työnnä koukku ketjusilmukkaketjun ensimmäisen (eli kun ketju on suora, alimman) silmukan läpi. Nyt sinulla on kaksi silmukkaa koukulla - ensimmäinen ja viimeinen ketjusilmukka.

Kuva 9
Poimi lanka koukulle

Ota lanka koukulle. Koukulla pitää nyt olla kaksi silmukkaa + lanka. Vedä koukulla oleva lanka ensimmäisen (koukun päätä lähinnä olevan) silmukan läpi...

Kuva 10
Lanka on vedetty ensimmäisen silmukan läpi

...joten koukulle jää kaksi silmukkaa. Nyt sinun pitää vielä vetää ensimmäinen silmukka toisen koukulla olevan silmukan läpi...

Kuva 11
Valmis piilosilmukka

...kas näin! Piilosilmukan myötä myös rengas on valmis! Eihän ollut vaikeaa? Hyvä! Nyt sinulla on siis valmis "rengas", joka toimii koko isoäidin neliön aihiona. Voit vähän venyttää "tekelettä", jotta saat sen näyttämään lenkiltä.

Mennäänpä eteenpäin. Seuraavaksi tehdään kolme ketjusilmukkaa. Sehän on sinulla on hyvin hallussa, teithän niitä aloitusrengasta varten kuusi! Jos et vielä ihan muista, miten se tapahtui, katso ylempää. :)

Kuva 12
Lanka koukulla

Kolmen ketjusilmukan jälkeen alamme tehdä pylväitä (p). Voi vaikuttaa hankalalta, mutta ei sitä kuitenkaan ole. Ota lanka samalla tavoin koukulle, kuin tehdessäsi ketjusilmukoita.

Kuva 13
Työsi saattaa tässä vaiheessa näyttää hyvin epäimääräiseltä

Työnnä koukku ketjusilmukoista tekemäsi renkaan läpi...

Kuva 14
Jälleen otetaan lanka koukulle

...ja ota lanka taas koukulle. Huom! Sinun on pitänyt ottaa lanka koukulle siis ennen kuin työnsit koukun renkaan läpi ja nyt uudelleen...

Kuva 15
Lanka + kaksi silmukkaa

Vedä lanka koukun avulla renkaan läpi. Nyt sinulla on koukulla kaksi silmukkaa ja lanka. Kuvassa vasemmalla siis renkaan läpi vedetty lanka, keskellä silmukka (joka oikeasti onkin lanka, jonka otit koukulle ennen kuin työnsit koukun renkaan läpi) ja oikealla silmukka.

Kuva 16
Ota lanka jälleen koukulle

Jälleen sinun pitää ottaa lanka koukulle. Koukulla pitäisi nyt olla kolme silmukkaa ja lanka...

Kuva 17
Tässä lanka on vedetty ensimmäisen silmukan läpi

...vedä lanka ensimmäisen silmukan läpi...

Kuva 18
Tässä lanka on vedetty toisenkin silmukan läpi

...vedä lanka vielä toisenkin silmukan läpi. Tai oikeammin, vedä lanka koukulla olevan langan alta...

Kuva 19
Lanka otetaan vielä kerran koukulle

Ota lanka vielä kerran koukulle ja vedä se molempien koukulla olevien silmukoiden läpi.

Kuva 20
Valmis pylväs

Nyt sinulla on valmiina ensimmäinen pylväs! Hyvä!

Kerrataan vielä pylvään tekeminen:

1) ota lanka koukulle, kuin tekisit ketjusilmukan

2) työnnä koukku ketjusilmukkaketjusta piilosilmukan avulla tekemäsi lenkin läpi

3) ota lanka koukulle myös lenkin toisella puolella

4) vedä lanka lenkin läpi

5) vedä lanka ensimmäisen silmukan läpi ja koukulla olevan langan ali

6) ota lanka jälleen koukulle

7) vedä lanka molempien koukulla olevien silmukoiden läpi

8) pylväs on valmis!

Isoäidin neliösi on nyt edennyt siihen pisteeseen, että olet tehnyt ketjusilmukkaketjusta (kjs) renkaan piilosilmukan (ps) avulla. Sen jälkeen olet virkannut kolme ketjusilmukkaa ja yhden pylvään (p), eikös? Tee vielä toinen pylväs. Alussa isoäidin neliön tekeminen tuntuu varmasti turhauttavalta väkertämiseltä, mutta usko minua - äkkiä sen oppii ja siihenhän jää oikeasti koukkuun!

Kuva 21
2 pylvästä + 3 ketjusilmukkaa

Kun olet tehnyt kaksi pylvästä, virkkaa sen jälkeen kolme ketjusilmukkaa. Ketjusilmukoiden jälkeen tee kolme pylvästä. Kaava on sama kuin aikaisemminkin, pylväät tehdään renkaaseen. Usko pois, pikku hiljaa työsi alkaa näyttää epämääräisen lankahässäkän sijaan isoäidin neliön ensimmäiseltä kerrokselta!

Kuva 22
Lähes valmis ensimmäinen kerros

Rytmi on siis (renkaan teon jälkeen) kolme ketjusilmukkaa - kaksi pylvästä - kolme ketjusilmukkaa - kolme pylvästä - kolme ketjusilmukkaa - kolme pylvästä - kolme ketjusilmukkaa.

Kuva 23
Kerros suljetaan piilosilmukalla

Kun olet tehnyt 2 + 3 + 3 + 3 pylväsryhmää (ja niiden väliin tietysti aina kolme ketjusilmukkaa!), tee vielä kolme ketjusilmukkaa. Sen jälkeen sulje kerros piilosilmukalla. Jos et muista, miten piilosilmukka tehtiin, lunttaa ylempää. :) Päättele kerältä tuleva lanka vielä parilla kolmella piilosilmukalla ja katkaise lanka. 

Kuva 24
Valmis ensimmäinen kerros

Nyt sinulla on valmis ensimmäinen kerros! Onnea! Voit taputtaa itseäsi olkapäälle, kehua itseäsi ja vaikka lepuuttaa sormiasi. Voin luvata, että hankalin osuus on nyt takana.

TOINEN KERROS JA LANGAN VAIHTO

Kuva 25
Aloitetaan 2. krs eri värisellä langalla

Ota toisen värinen lanka esiin. Toisen kerroksen voi aloittaa mistä kulmasta (kulma on siis ensimmäisessä kerroksessa se, missä on reikä) tahansa, mutta itse tykkään aloittaa sen aina siitä kulmasta, mihin edellinen päättyi. Näin saan edellisen ja tekeillä olevien kerrosten lankojen päät "piilotettua" pylväiden sisään.

Kuva 26
Pujota uusi lanka kulmaan

Pujota seuraavan kerroksen lanka kulmaan, oikealta puolelta nurjalle (kuvassa olen pujottanut langan väärin päin, nurjalta oikealle). Oikea puoli on se puoli neliötä, missä ei ole langanpäitä. Nurjan puolen tunnistat tässä vaiheessa siitä, että ensimmäisen kerroksen aloituslangan pää roikkuu keskeltä neliötä nurjalla puolella.

Kuva 27
Uuden kerroksen lanka solmittu kulmaan

Solmi uuden kerroksen lanka ihan normaalilla yksinkertaisella solmulla ensimmäisen kerroksen (mihin tahansa) kulmaan. Nyt tekemistäsi haittaa kaksi langanpäätä: Ensimmäisen kerroksen lopetuksen lanka ja toisen kerroksen aloituksen lanka. Älä välitä niistä!

Kuva 28
Työnnä koukku kulman reiän läpi

Homma jatkuu nyt niin, että työnnät koukun kulmassa olevasta reiästä läpi nurjalle puolelle...

Kuva 29
Lanka on vedettu reiän kautta oikealle puolelle

...ja ota lanka koukulle. Vedä koukku lankoineen kulman reiän läpi oikealle puolelle. Tee kolme pylvästä, niin kuin olet aiemmin oppinut.

Kuva 30
3 pylvässtä + 3 ketjusilmukkaa

Kun olet tehnyt pylväät, virkkaa kolme ketjusilmukkaa ja sitten taas kolme pylvästä. Kaikki pylväät (6 kpl) tehdään siis samaan kulmaan, väliin tulee vain kolme ketjusilmukkaa, katso seuraava kuva.

Kuva 31
3 pylvästä + 3 ketjusilmukkaa + 3 pylvästä

Toisen kerroksen ensimmäinen kulma on valmis. Kulmat virkataan siis aina kaavalla 3 pylvästä + 3 ketjusilmukkaa + 3 pylvästä.

Kuva 32
Pylväsryhmien väliin tehdään 1 ketjusilmukka

Kun olet virkannut kulman valmiiksi, tee yksi ketjusilmukka. Joissain ohjeissa neuvotaan tekemään kaksi ketjusilmukkaa. Tämä lienee makuasia, mutta on tärkeää, että teet yhtä monta ketjusilmukkaa jokaisen pylväsryhmän väliin!

Toisen kerroksen rytmi on siis: kolme pylvästä - kolme ketjusilmukkaa - kolme pylvästä - yksi ketjusilmukka - kolme pylvästä - kolme ketjusilmukkaa - kolme pylvästä jne. Kun olet virkannut toisen kerroksen kaikki kulmat ja viimeiset kolme ketjusilmukkaa, sulje ja päättele kerros piilosilmukoilla samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin kerros.

Kuva 33
Aloitetaan seuraava kerros

Ihan mahtavaa! Olet saanut kaksi kerrosta valmiiksi! Eikä ole edes hankalaa, vai mitä? Nyt voit ottaa taas uuden langan ja värin ja aloittaa seuraavan kerroksen. Usko tai älä, mutta tähän hommaan jää oikeasti koukkuun! :D

Pistä muuten merkille, että jokaisella kerroksella reikien määrä vain lisääntyy: Ensimmäisellä kerroksella oli vain kulmissa reiät, joihin virkattiin pylväät. Mutta toisella kerroksella kulmien välissäkin on reiät - myös näihin reikiin virkataan pylväitä, mutta vain 3 kpl!

KOLMAS KERROS

Kuva 43
Valmis kolmas kerros

Kolmannen kerroksen rytmi on seuraava:

3 pylvästä

3 ketjusilmukkaa

3 pylvästä

1 ketjusilmukka

3 pylvästä

1 ketjusilmukka

3 pylvästä

3 ketjusilmukkaa...

Eli jokaisella edellisellä kerroksella syntyneeseen reikään virkataan pylväitä, mutta vain kulmiin 3 + 3!

Kuva 44
Valmis isoäidin neliö
(oikealta puolelta)

Valmis isoäidin neliö näyttää tuolta oikealta puoleltaan.

Kuva 45
Valmis isoäidin neliö
(nurjalta puolelta)

Yllä olevassa kuvassa on kuvan 44 neliö, mutta nurjalta puolelta. Langat voi vielä neulaa apuna käyttäen pujotella jonnekin kerrosten uumeniin. Voit myös katkaista langat ihan "tyvestä", koska...

Kuva 46
Virkkaa lankojen päät pylväiden sisään
Säätyt päättelyltä

... olet tietysti virkannut lankojen päät pylväiden sisään, niin kuin yllä olevassa kuvassa. :)

Virkkaamisen iloa! T: Äippä