Lahden kisoja ja Putousta

Heippa! Töissä on nyt sen verran tylsää, että on aikaa katsoa Lahden MM-kisoja ja kirjoittaa blogiin. :D

Ei ole ihan putkeen mennyt nämä hiihtokisat Suomen kannalta. Karvaimmalle maistui kyllä miesten parisprintin pronssisija! Täytyy toivoa, että Suomelle tulisi vielä jäljellä olevilta matkoilta jonkinlaista menestystä. Tsemppiä Suomen joukkue!

Viime viikon sunnuntaina mut valittiin taloyhtiön talotoimikuntaan. Talotoimikunta tarkoittaa vuokrataloissa samaa asiaa, kuin osaketaloissa taloyhtiön hallitus. En ole ennen moisessa hommassa ollutkaan, että ihan mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. :)

Oletko katsonut Putousta? Mikä on suosikki hahmosi? Minusta kaikki ovat ihan hyviä, mutta kyllä taitaa Aina Inkeri Ankeinen vetää pisimmän korren. Ihan loistava hahmo Pilvi Hämäläiseltä. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että meidänkin talosta löytyy yksi Aina Inkeri Ankeinen. ;)

Kiirettä pukkaavinaan

Onpa mennyt piiiiiitkä aika edellisestä postauksesta! On vaan ollut niin kiire olevinaan, ettei ehdi mukamas kirjoitella. Mutta kun päivät istuu töissä koneella, ei paljon enää viikonloppuna kiinnosta kotona koneella istua.

Mitäs tässä nyt onkaan ehtinyt tapahtua?! No, juniori on nyt virallisesti teini-ikäinen, jätkä täytti 13 vuotta tammikuun loppupuolella. Otin tyypistä "viralliset" 13-vuotiskuvat. Oikeasti sain hyvä tilaisuuden treenata kohteen valaisua ym. valokuvaukseen liittyvää. Alla oleva kuva on valaistu katon kautta. Minusta onnistui ihan hyvin, lukuun ottamatta leuan alle muodostunutta varjoa. Toisaalta siltä ei voi välttyä, kun valo tulee ylhäältä.

Sukkia on tullut tehtyä taas monenlaisia. Veteraanisukkaprojekti on saatu neulomisen osalta päätökseen. Ryhmän "johdolla" on jäljellä "enää" sukkien jako. Jäätävä projekti, ei voi kuin nostaa hattua projektin vetäjille! Itse sain aikaiseksi neuloa kolme paria veteraanien juhlasukkia. Ajattelin sen niin, että neuloin yhden parin/perheemme jäsen. Toisaalta voidaan ajatella niin, että neuloin sukat molempien pappojeni muistoksi ja yhden parin "tuntemattomalle sotilaalle".

Pappojen haudoille vien
minisukat

Koska veteraanisukista jäi lankoja, ajattelin neuloa molempien pappojeni haudoille minisukat. Visio on, että liitän sukkien mukaan jonkin kiitosviestin ja valkoisia ruusuja. Äiti varmaan voi sitten toimittaa sukat ja ruusut haudoille, koska itse en asu samalla paikkakunnalla. Pitäisi äitiltä kysyä pappojen syntymäpäivät - eikös ne olisi hyvät päivät toimittaa sukat papoille?

Muutamat tilaussukatkin tuli tehtyä. Vasemman puoleiset tilasi naapuri. Toive oli pitkistä, susirumista sukista.

No, kovin pitkävartiset sukista ei tullut ja oikeastaan ilman sinisen kirjavaa lankaa niistä olisi tullut oikeastaan aika nätit. Neuloin sukat kolmella erivärisellä raitalangalla. Oikean puoleiset sukat tilasi miehen kaveri. Tai oikeastaan juttu meni niin, että kysyin häneltä, tarvitseeko hän villasukkia. Sain nimittäin yhdeltä kaverilta muovikassillisen täysiä lankakeriä! Sukkien saaja valitsi värit ja minätyttö neuloin. :) Tuommoiset niistä sitten tuli. Miehen kaveri oli kyllä enemmän, kuin tyytyväinen ja ihmetteli, että miten olen oikein osannut tehdä just eikä melkein sopivat. Jämälankoja on kertynyt niin hillittömästi, että päätin vihdoin tehdä myös itselleni sukat. Niistä muuten tulikin sitten oikein riemunkirjavat!

Värien järjestystä tai raitojen leveyksiä en suunnitellut etukäteen, mutta sen verran pidin huolta, että sukissa toistuu samat värit. Ei sitten tullut pieneen mieleenkään, että solmimalla päätellyt langat saattavat ehkä hivenen painaa jalkapohjassa... Nooo, hyvät sukat kotona pidettäväksi. :)

Semmosta tällä kertaa. :)

Kuvaton postaus

Nyt ei ole kuvia laitettavaksi, joten kirjoitan ihan lyhyen merkinnän. Oikeastaan mulla ei varsinaisesti ole edes mitään asiaa tai kerrottavaa. :D

Miten sun uusi vuosi vaihtui alkoi? Mulla se vaihtui ja alkoi lenssun kourissa. Kuumetta ei ollut, pientä sahaavaa lämpöilyä lukuun ottamatta. Kiduttavaa! Joulun jälkeinen lomakin on taputeltu ja nyt loman jälkeen taas töissä. Rauhallista on työmaallakin, toistaiseksi. Kunhan kevätkausi starttaa 9.1., alkaa laskutushässäkkä.

Ai niin! Niistä joululahjasukista piti sanomani muutama sananen. Veljen perheelle tekemäni sukat olivat kuulemma tosi hyvät ja broidilla on mulle "jossain vaiheessa yks sukkaprojekti, kerta osaat noin hyvin tehä". Heh, no kiitos, kiitos! No ne Olga-sukat sitten, pienethän ne äitille oli. :/ Äiti sanoi laittavansa ne johonkin myyjäisiin tms., ihan ok. Lupasin äitille, että teen uudet, samanlaiset, oman jalan mukaan. Ne varmasti mahtuu äitillekin. Ja kah! Toinen on nyt valmis ja parikin sille terää vaille. En tiiä, mikä nyt on, kun ei oikein sukat meinaa onnistua, nimittäin näistä uusista Olgista tein jopa omaan jalkaan liian isot! Ei paljon, mutta vähän. Ja koska inhoan purkamista yli kaiken, en sitten korjannut... Pitää äitille sanoa, että jos ne liian isot on, korjaa.

Semmosta. Näin siis on uusi vuosi alkanut täällä näppiksen ääressä. :)

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

Ps. Se muuten alkoi Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Nyt on syytä juhlaan, eiks je?